ICOM Costumen vuosittainen konferenssi järjestettiin tänän vuonna Edinburghissa 24.-25.9.2023 Skotlannin kansallismuseon tiloissa. Konferenssin teemana oli “All the Colours of Black” eli kaikki mustan värit. Teema oli laaja ja jätti paljon tilaa eri tulkinnoilla, mikä johti moninaiseen ja mielenkiintoiseen esitelmäkattaukseen. Konferenssiin sisältyi myös käynti Skotlannin kansallismuseon erikoisnäyttelyssä “Beyond the Little Black Dress”, tutustumiskäyntejä paikallisten tekstiili-artesaanien työpajoihin sekä retki Burrell collection-museoon Glasgowssa.
Konferenssin alkusysäyksenä toimi iltatilaisuus, joka järjestettiin Edinburghin Ranskalaisen instituutin tiloissa. Instituutti sijaitsi neoklassisessa 1700-luvulla rakennetussa rakennuksessa, joka on aikoinaan toiminut paikallisen tuomioistuimen kotina. Nykyään rakennuksen luentosalissa järjestettävät tapahtumat ovat onneksi hieman kevyempiä luonteeltaan ja rakennus tarjosi kauniit puitteet myös ICOM Costumen cocktail-tilaisuudelle. Illan aikana kuuntelimme Dr. Danielle Sprecherin ja professori Andrew Grovesin esitelmän “Invisible Men”, joka kuvasi heidän kuratoimaansa Westminster Menswear Archive-arkiston omistamia miesten työ- ja arki- ja muotivaatteita koskevaa näyttelyä. Kaksikolle myönnettiin viime vuonna ICOM Costumen 60-vuotis juhlapalkinto työstään “Invisible Men” näyttelyn parissa. Heidän esitelmänsä antoi heti ajattelun aihetta siitä, miten harvoin museoissa esitellään miesten vaatteita ja erityisesti sellaisia, jotka eivät ehkä ole ensisijaisesti muoti-vaatteita.
Saimme kuunnella myös Naomi Tarrantin mietteitä ICOM Costumen historiasta. Tarrant on yhdistyksen pitkäaikaisimpia jäseniä, sillä hän liittyi organisaation jo vuonna 1973. Olikin mielenkiintoista kuulla hänen mietteitään muun muassa Neuvostoliitossa järjestetystä konferenssista, johon liittyi jos jonkinmoisia sattumia!
Esitelmän meillä oli myös mahdollisuus sosialisoida ja olikin hauskaa jutella itselleni tuttujen jäsenten kanssa, jotka tapasin viime ICOMin triennaalissa Kiotossa vuonna 2019. Koska kyseisestä tapahtumasta on jo neljä vuotta aikaa, oli erittäin mukavaa lämmitellä tuttavuuksia uudestaan ja tutustua myös uusiin ICOM Costumen jäseniin.
Varsinainen konferenssi alkoi seuraavana aamuna, jossa puheenjohtajamme Corinne Thépautt- Cabasset kertoi paikalla olevan edustajia 24 eri maasta. Konferenssiin pystyi osallistua myös etänä, joten yhteensä osallistujat edustivat peräti 27 eri maata. ICOM Costumella on jäseniä kaikilta maailman mantereilta, paitsi Afrikasta.
Aamun esitelmät alkoivat sutjakkaasti ja ensimmäiseksi saimme kuulla 1600 ja 1700-lukujen taitteesta peräisin olevan mustapukuisen posliininuken tarinan konservaattori Marjolein Homan Freeltä. Aihe sai minut heti innostumaan, sillä keräsin lapsena posliininukkeja ja olen käyttänyt historiallisia nukkeja myös oman tutkimustyöni lähteinä. Nuket edustavat erittäin harvinaisia esimerkkejä historiallisesta muodista. Esimerkiksi 1600-luvulta on säilynyt varsin vähän kokonaisia asukokonaisuuksia, joten alkuperäiseen vaatetukseen puettu pienikin nukke voi olla suunnattoman tärkeä johtolanka tekstiilitutkijalle.
Päivät muut aiheet edustivat aiheen suomaa laajuutta, ja kuulimme esitelmiä muun muassa legendaarisen muotisuunnittelijan Cristobál Balenciagan suhtautumisesta mustaan, sekä Serbian kansallispuvuista ja afrofuturistisesta maastotakki-muodista. Viimeisen paneelin aikana ääneen pääsi myös Tampereen museo Milavidan intendentti Mari Lind, joka kertoi 2000-luvun alun mustanpuhuvasta goottimuodista Tampereen katukuvassa.
Illalla tutustuimme Skotlannin kansallismuseon “Beyond the Little Black Dress”-näyttelyyn, jossa esiteltiin niin sanotun “pikkumustan” eri tulkintoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Näyttely oli mielenkiintoisesti koottu ja esillä olleet esimerkit edustivat useiden eri muotisuunnittelijoiden näkemyksiä pikkumustan asun käyttötarkoitukseen ja symboliikkaan liittyen. Näyttely sisälsi niin perinteisiä Diorin ja Balenciagan kauniita cocktail-mekkoja, kuin älyteknologiaa hyödyntäviä moderneja asukokonaisuuksia. Mukaan pääsi myös Yves Saint Laurentin legendaarinen naisten Le Smoking- jakkupuku, joko aiheutti ilmestyessään vuonna 1966 niin hämmennystä kuin ihastusta.
Seuraavat kaksi päivää kuluivat puoliksi esitelmien ja puoliksi muun ohjelman parissa. Oma esitelmäni Suomalaisten mustien morsiuspukujen historiasta tiistai-aamun paneelissa otettiin erittäin hyvin vastaan ja sain kahvi- ja lounastauolla paljon hyviä kysymyksiä aiheeseeni liittyen. Erityisesti pukujen kanssa käytettävät morsiuskruunut kiinnostivat kollegojani ja oli hauskaa päästä keskustelemaan aiheesta laajemmin, kuin mitä viidentoista minuutin esitelmässä ehtii.
Oli erittäin hyvä, että esitelmiä oli sekä tiistaina että keskiviikkona vain klo 12:30 asti, sillä muuten ohjelma olisi tuntunut aivan liian raskaalta. Parhaimpiinkaan esitelmiin ei valitettavasti pysty keskittymään, jos on joutunut istumaan luentosalissa kuutena tuntina peräkkäin useamman päivän ajan. Tästä siis järjestäjille kehuja!
Iltapäivien aikana pääsimme muun muassa lyhyelle kierrokselle skotlannin kansallismuseon näyttelytiloihin, vierailemaan paikallisten tekstiilitaiteilijoiden ja käsityö-artesaanien työpajoilla sekä tutustumaan kansallismuseon kokoelmakeskukseen. Olisin kovasti halunnut monistaa itseni ja päästä mukaan kaikille tarjotuille kierroksille, mutta tyydyin tarjottuun mahdollisuuteen tutustua museon art & design-näyttelytilaan, vierailuun Dovecot studios- ryijyateljeehen sekä kokoelmakeskuksen koru- muoti ja japanilaisen tekstiilien kokoelmiin. Konferenssin järjestäjät tarjosivat meille todella moninaisen kattauksen nähtävää, mutta olisin toivonut enemmän vapaata aika itse Skotlannin kansallismuseolla. Museo on suuri ja sen kokoelmat tarjoavat todella mielenkiintoisen katsauksen Skotlannin historiaan. Ehdin sentään käydä katsomassa muun muassa muotigalleriassa sijaitsevaa 1700-luvun hovipukua sekä Skotlannin historia-osuudessa sijaitsevia Lewisin shakkinappuloita, jotka kuuluvat kaikkien aikojen suosikkeihini.
Viimeisenä konferenssi päivänä teimme yhteisen “luokkaretken” Glasgowssa sijaitsevaan Burrell Collection-museoon. Museo on yksityisten keräilijöiden, Sir William Burrelin ja hänen vaimonsa Constance Burrelin, keräämien esineiden koti ja kokoelma onkin aikamoinen. Tutustuimme kokoelman tekstiili-esineisiin yhdessä museon intendentin kanssa ja saimme nähdä esillä olevia aarteita meille järjestetyllä opastetulla kierroksella. Museo on tunnettu varsinkin seinävaatteiden kokoelmastaan ja niitä onkin useita esillä eri puolilla näyttelytiloja. Omiksi suosikeikseni muodostuivat kuitenkin 1600-luvulta peräisin olevat harvinaiset vaatekappaleet kuten miesten helmikirjaillut tohvelit ja yömyssy, jotka tarinan mukaan kuuluivat kuningas Kaarle II:lle tämän ollessa vielä prinssi. Museo omistaa myös mielettömän kauniin ja harvinaisen 1600-luvulta peräisin olevan naisten takin, jonka kirjailut ovat säilyneet niin hyväkuntoisina, että esine tuskin on nähnyt kovinkaan paljon käyttöä vuosisatojen aikana. Hyvä niin, sillä muuten se tuskin olisi edes säilynyt nykypäivään asti.
Konferenssiretken parasta kevyttä viihdettä tarjosivat lähipuistossa sijaitsevat ylämaan lehmät, jotka olivat varsin säyseitä ja pörröisiä tuttavuuksia. Lehmät sallivat jopa paijatuksi tulemisen turistien taholta, joten oma matkani sai odottamattoman kohokohdan kun kaveerasin sekä vasikkojen että sarvipäisten täyskasvuisten lehmien kanssa. Ylämaan lehmä on yksi Skotlannin tunnetuimmista symboleista ja onneksi hieman helpompi kohdata kuin maan virallinen kansalliseläin, yksisar
Konferenssimatkani Edinburghiin oli erittäin onnistunut ja antoi minulle paljon ajattelemisen aihetta omaan tutkimustyöhöni liittyen. Arvostin myös tilaisuutta päästä keskustelemaan kasvotusten eri maista tulevien ICOM kollegoideni kanssa niin muiden esitelmistä ja ammatillisista kokemuksista kuin omasta tutkimustyöstäni. Mielenkiinto Suomessa tehtävää museotyötä ja tutkimustyötä kohti pysyy yllä, vain jos olemme itse kansainvälisillä areenoilla mukana kertomassa siitä muille. Kiitänkin ICOM Finlandia sydämellisesti edustajuuden myöntämisestä ja konferenssimatkani mahdollistamisesta.
Anni Shepherd, väitöskirjatutkija, Turun Yliopisto