ICOMin kansainvälinen konferenssi The Power of Museums (26th ICOM General Conference) keräsi
helteiseen Prahaan hieman alle kolmetuhatta läsnäolevaa osallistujaa ja seitsemänsataa
etäosallistujaa. Viikon kulku oli perinteinen: amuisin oli luentoja, iltapäivisin kokouksia sekä
yksittäisten komiteoiden tapaamisia ja yhtenä päivänä laaja retkiohjelma. Pääohjelman luennoista
on erityisesti jäänyt mieleen Jasminko Halilovicin luento, joka puhui WAR Childhood museon
toiminnasta ja tavoitteista. Lisäksi viikon luennoista jäi mieleen joukko termejä, jotka varmasti
tulevat määrittämään lähitulevaisuuden museotyötämme. Konferenssin puhujat kiinnittivät
erityistä huomiota museoiden mahdollisuuteen toimia poliittisina entiteetteinä yhteisöissään.
Tässä yhteydessä tuotiin esiin museot joko traditionaalisia ja/tai kolonialistisia arvoja ylläpitävinä
paikkoina tai tasa-arvoisemman yhteiskunnan mahdollistajina. Kieltämättä, ei mikään helppo ja
yksinkertainen tavoite.
puheenvuoro oli yksi konferenssin mielenkiintoisimmista.
Viikon aikana osallistuin tiiviisti ICOFOMin museologian sessioihin. Niiden yhteydessä pohdimme
mm. museologian roolia osana muuttuvaa museotyötä, erityisesti kuinka paremmin osallistaa
hiljaisia ääniä ja saada näiden äänien edustajat oikeasti osaksi relevanttia museotyötä. Toisena
laajana aiheena oli ICOMin käyttämät viralliset kielet: englanti, espanja ja ranska, ja olisiko
mahdollista lisätä kielivalikoimaan myös arabian kieli. Mukana sessioissa oli edustajia puhumassa
Afrikan ja Aasian eri maista ja näin he toivat omat kokemuksensa vahvasti esille. ICOFOMin yksi
päiväsessio oli järjestetty Prahan tekniikan museoon, jossa istuimme varhaisten lentokoneiden,
vetureiden ja autojen katveessa ja kuulimme erityisesti nuorten museologien kannanottoja. Tässä
sessiossa Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Mari Viita-aho puhui nimikkeellä ”The Taboo of
Activism in the Museum Field”.
Konferenssin yksi tärkeimmistä aiheista oli keskustelu ja päätös uudeksi museon määritelmäksi.
Aiheen alustuksen ja päätöskokouksen aikana ei ollut tietoakaan Kioton kaltaisesta eripurasta.
IFCOFOMin puheenjohtajan Bruno Brulon-Soaresin ja Lauran Bonilla-Merchavin vetämän ja
kolmisen vuotta kestäneen työryhmätyöskentelyn ansiosta uusi määritelmä sai laajan globaalin
kannatuksen. Äänestys oli lähes yksimieleinen ja 92 %:n kannatus uudeksi ehdotukseksi oli hieno
saavutus. Näin ollen konferenssin tuomisina meillä on uusi museon määritelmä:
A museum is a not-for-profit, permanent institution in the service of society that researches,
collects, conserves, interprets and exhibits tangible and intangible heritage. Open to the
public, accessible and inclusive, museums foster diversity and sustainability. They operate
and communicate ethically, professionally and with the participation of communities,
offering varied experiences for education, enjoyment, reflection and knowledge sharing.
Viikon aikana ICOM Nord sai myös virallisen alkusysäyksensä. Pieni luentosali oli täynnä
pohjoismaiden edustajia, kun ensimmäinen hallitus allekirjoitti perustamisasiakirjat. Suomen
edustajana ICOM Nordissa on Eero Ehanti ja Minna Sarantola-Weiss. Hienoa, että meillä on oma
pohjoismainen foorumi, jonka kautta voimme suunnitella yhteistyötä.
Konferenssin yhteyteen järjestettyjen messujen yksi mielenkiintoisimmista ”näyttelyideoista” oli
kammella toimiva ja ulko-olosuhteitakin kestävä ääniputki, johon voi ladata tahtomansa
äänimaiseman.
Vaikka päivät kuluivat tiiviisti luentosaleissa, niin askelmittari näytti kuitenkin jokaiselle päivälle
reilusti yli kymmenentuhannen askellukuja, niitä kertyi pelkästään konferenssikeskuksessa
helposti, kun risteilin eri luentosalien välillä.
Perjantaina noin neljäsataa kongressiedustajaa matkusti museojunalla Prahasta Brnon
rautatieasemalle, josta osallistujat jalkautuivat kaupunkiin ja lähiympäristöön eri retkille. Yksi
mieleenpainuvimmista museokokemuksista oli vierailu kaupungin pientaloalueella sijaitsevaan
Villa Tukendhatiin. Vuosina 1929-1930 rakennettu yksityinen villa on Ludwig Mies van der Rohen
(1886-1969) suunnittelema ja sen äärifunktionalistinen muoto, tunnelma ja henki on upea.
Oma puheeni oli ICOFOMin viimeisenä luentopäivänä Brnossa. Olin erityisen otettu
mahdollisuudesta puhua museologian roolista toimia siltatieteenä kulttuurialan eri
koulutusasteiden välillä paikassa, jossa noin sata vuotta sitten museologian oppiaineen alkujuuret
kylvettiin. Tuon päivän teoriakeskustelut olivat itselleni ehkä viikon antoisinta museologiaa.
Kaikkien virallisten sessioiden ja tapaamisten lisäksi mukaan mahtui runsaasti vapaamuotoisia
keskusteluja, yllättäviä kohtaamisia ja erittäin hyviä ruokakokemuksia, tsekkiläistä olutta
unohtamatta. Kaupunki eli vilkasta turistisesonkiaan, mutta konferenssijärjestelyt soljuivat
mukavasti viikon aikana. On kuitenkin todettava, että Praha on hyvin liha ja juustopainotteinen
kulttuuri ja esim. vegaanitarjontaa oli erikseen etsittävä.
Praha oli hieno valinta konferenssikaupungiksi. Nyt vain jäämme kuulolle, mitä Dubaihin
suunnitellaan kolmen vuoden kuluttua, kun kansainvälinen museoyhteisö kokoontuu siellä
seuraavaksi.
Nina Robbins, museologian dosentti/taidekonservaattori, Jyväskylän yliopisto
Kaikki kuvat ovat Nina Robbinsin ottamia.