Elokuussa Prahassa järjestetty ICOMin konferenssi tullaan muistamaan uuden museomääritelmän hyväksymisestä. Määritelmään sisältyy nyt tärkeitä ajankohtaisia teemoja, kuten kestävä kehitys, monimuotoisuus ja osallisuus. Teemat olivat hyvin vahvasti esillä konferenssin keynote-puheenvuoroissa sekä ICOMin alakomiteoiden omissa sessioissa, joissa kuultiin lukuisia case-esimerkkejä museoista ympäri maailmaa. Uusi museomääritelmä näyttäisi kuvaavan varsin hyvin käytännön museotyötä vuonna 2022, ainakin osassa maailmaa.
Osallistuin kolmen komitean, CIMUSETin, CAMOCin, WORKLABin, yhteiseen sessioon kuuntelijana ja puhujana. Sessio teemalla Sustainable Citizens and Smart Museums pureutui museoiden rooliin kestävämmän kansalaisyhteiskunnan luomisessa. Mitä aktivismin ja demokratian vahvistamisen keinoja museot voivat ottaa käyttöön edistääkseen kestävää tulevaisuutta? Sessiossa kuultiin monta kiinnostavaa esitystä ja salamapuheenvuoroa. Esimerkiksi feministisestä aktivismista Meksikon pääkaupungin museoissa ja ilmastokasvatuksesta teatterin keinoin Västmanlandsin museossa Ruotsissa.
Osallisuuden ja demokratian teemoihin liittyi myös CIDOCin ja COMCOLin yhteinen sessio Breaking down, building up: rethinking collecting practices. Session aiheissa käsiteltiin kokoelmien ja kokoelmatyön demokratisointia ja dekolonialisointia. Teema kiinnosti monia ja sessiolle varattu luentosali osoittautuikin aivan liian pieneksi.
Minua inspiroi erityisesti Susanne Krogh Jensenin esitelmä kansalaistieteestä, jota myös oma puheenvuoroni käsitteli. Esitelmässä ”Who, how and why do we? – citizen science as a tool to understand our collections”, Susanne kertoi, kuinka Danmarks Tekniske Museum hyödyntää kansalaistiedettä ja merkitysanalyysia museokokoelmien uudelleen merkityksellistämisessä yhdessä museon vapaaehtoisten kanssa. Museoesine, esimerkiksi auto tai lentokone, pitää sisällään monia tiedon kerroksia. Yksi kerros käsittää esineen toimintaan ja tekniikkaan liittyvää tietoa, toinen matkustajan tai kuljettajan kokemusperäistä tietoa ja kolmas laajempia kulttuurisia merkityksiä. Näitä tiedon kerroksia voidaan tunnistaa yhdessä kansalaistutkijoiden kanssa.
Museokokoelmien ja kokoelmatyön demokratisoinnissa kansalaistiede on hyödyllinen väline. Kansalaistiede on yleensä vapaaehtoisten ei-ammattitutkijoiden tekemää tutkimusta. Kansalaistutkijat voivat toteuttaa jonkin osan tutkimuksesta tai tehdä tutkimusta tukevaa toimintaa, kuten aineiston keruuta. Olennaista kuitenkin on, että kansalaistutkijalla on mahdollisuus tehdä itsenäisiä tutkimukseen liittyviä päätöksiä ja valintoja ja vaikuttaa tutkimuksen kulkuun.
Susanne Krogh Jensen pohti esityksessään osallistumisen mahdollistamista ja kuinka se vaatii museolta ja museoammattilaisilta paljon joustavuutta – ja kahvin juontia vapaaehtoisten kanssa. Museon täytyy avoimesti tarkastella ja uudelleen arvioida toimintatapojaan, suhdettaan asiantuntijuuteen, sekä tiedon ja kokoelmien omistajuuteen. Jäin miettimään suomen kieleen vakiintunutta termiä osallistaa. Se kantaa hieman eri merkitystä kuin englannin sana participate. Osallistuva tai osallisuuteen kutsuva kuvaa paremmin avointa ja ei-hierarkista suhdetta museon ja kansalaistutkijoiden välillä.
Dekolonialisointi kokoelmatyössä voi olla esimerkiksi prosessien ja valtarakenteiden näkyväksi tekemistä ja purkamista sekä vanhojen kokoelmien merkityksellistämistä uudelleen tässä ajassa. Tästä kertoi CIDOCin ja COMCOLin sessiossa kuultu Setareh Nooran esityksessään “Collecting Otherwise: re-searching post/de/colonial in the State Collection of Architecture and Urban Planning”. Hollannissa toteutetussa Collecting Otherwise -tutkimushankkeessa tutkitaan vanhoja arkistokokoelmia ja tallennuskäytäntöjä uusista näkökulmista, esimerkiksi intersektionaalisen feminismin tai siirtomaahistorian kautta.
Elina Holopainen, kokoelmapäällikkö Suomen Rautatiemuseosta