Olen ollut kymmenen vuotta ICOM:n Näyttelyt ja (näyttelyiden?) vaihtokomitean ICEE:n jäsenenä. Viimeiset kolme vuotta olen ollut myös komitean hallituksen jäsen. Hallitustyöskentelyä on hyvin kokonaisvaltaisesti leimannut korona-aika: Olimme järjestäneet vuoden 2020 Mexico Cityyn ja vuoden 2021 Geneveen tarkoitetut konferenssit verkossa, ja kaikki olivat täysin kyllästyneitä verkkokonferensseihin. Innolla siis suunnittelimme Prahaa, johon vihdoin pääsisimme livenä melkein kaikki paikalle. Sihteerimme sai koronan kaksi päivää ennen Prahan lentoa ja putosi kaikkien harmiksi joukosta.
Prahassa tuli heti hyvin konkreettisesti vastaan korona-ajan yhteydenpidon haasteet ja oman komitean konferenssin järjestämisen hankaluudet ilman paikan päällä ollutta kontaktihenkilöä. Huomasimme, että ICEE:n osuus triennaalista olikin varsin huonosti järjestetty ja yritimme kuumeisesti sunnuntai-iltana saada tiedonvälitystä paremmalle tasolle. Prahan konferenssiohjelmat kun eivät olleet kovin helposti luettavissa, jos halusi osallistua nimenomaan oman komiteansa kokoontumisiin. Aika pian jouduimme toteamaan, että seuraavalla kerralla hoitaisimme asiat paremmin, koska paljon ei ollut Prahassa enää tehtävissä. Päätimme, että yrittäisimme tästä eteenpäin kokoontua livenä hallituksen paitsi vuosittaisessa ICEE:n konferenssissa, myös toisessa, kaikille sopivassa expo- tai konferenssipaikassa.
Yritimme koota Prahan konferenssiohjelmasta koronan jälkeistä näyttelytoimintaa tukevaa ja toisaalta ICEE:n viime vuosien Latinalaisen Amerikan painotukseen liittyvää kokonaisuutta. Call for Papers oli triennaalin järjestäjien tahdosta kaikille komiteoille yhteinen ja erittäin vaikeaselkoinen. Paperiehdotuksia ei tullut yhtä paljon kuin yleensä. Taiwanilaiset toivat itseään esiin innokkaasti, ja Latinalainen Amerikka pääsi esiin omalla kielellään, kun ainoana komiteana tulkkasimme kaiken espanjaksi ja englanniksi. Olen osallistunut ICEE:n konferensseihin vuodesta 2012 lähtien, ja aina jaksan hämmästyä, kuinka vähän asiaa ja sisältöä esitykset lopulta sisältävät! Päätimme vastedes siis myös keskittyä puheiden sisällön laadun parantamiseen.
Korona-ajan verkkokonferensseissa puheet olivat ehkä tilanteen vakavuudesta johtuen Prahaa merkityksellisempiä. Niistä kuului hyvin yhtenäinen viesti: Koronan jälkeen kansainvälisten näyttelyiden pitää olla pienempiä, halvempia ja entistäkin enemmän kansainvälisessä yhteistyössä tuotettuja. Yleisen mielipiteen mukaan museoilla ei tule ole olemaan varoja entisten kaltaisiin suuriin projekteihin, näyttelyajat pitenevät ja osa kiertonäyttelyistä muuttuu digitaalisiksi. Korona-aika ei vielä taida olla ohitse, ja monilla museoilla on vielä pandemian takia siirrettyjä näyttelyitä kalenterissaan muutamaksi vuodeksi. Siksi uusi todellisuus kansainvälisen näyttelytoiminnan muutoksista ei vielä ole konkretisoitunut.
Prahan käytävillä ja saleissa puhuttiin edelleen paljon koronasta. Puhuttiin myös uudesta museoiden määritelmästä ja sen vaikutuksista eri maissa. Itselleni merkityksellistä ja juhlavaa oli myös ICOM Nordin perustaminen. Kaikista päällimmäisenä omaa triennaalikokemustani leimasi kuitenkin ICEE:n hallituksen puheenjohtajan vaihtuminen kahteen innokkaaseen ja aikaansaavaan naiseen ja se toiveikas uusi energia, jolla aiomme seuraavat kolme vuotta edistää kansainvälistä näyttelytoimintaa ja yleistä ajatusten ja kokemusten vaihtamista. Ensimmäisessä lauseessani kirjoitin tuon ICEE:n jälkimmäisen E:n Exchange kysymysmerkillä. Tarkoituksemme on pohtia tuota sanaa ja sen merkitystä komiteamme toiminnalle tarkemmin, kun loppuvuodesta 2022 pääsemme luomaan uutta strategiaa seuraavalle viidelle vuodelle.
Marjo Meriluoto, Museokeskus Vapriikki