Osallistuin ICOM CIMUSETin eli tieteen ja tekniikan museoiden kansainvälisen komitean konferenssiin Soulissa, Etelä-Koreassa 23. – 27.10.2023. Konferenssin teemana oli ”Enhancing accessibility to museums” eli museoiden saavutettavuus erilaisille yleisöille, onhan saavutettavuus tärkeässä roolissa ICOMin 2022 hyväksymässä uudessa museomääritelmässä. Teeman mukaisesti konferenssiin saattoi osallistua myös verkon välityksellä. Kaikki esitykset striimattiin etäosallistujille ja myös osa esiintyjistä hyödynsi tätä mahdollisuutta. Konferenssin osallistujat edustivat 30 kansallisuutta.
Työskentelen Suomen Ilmailumuseon museolehtorina, ja yhdessä kollegani näyttelypäällikkö Valeri Saltikoffin kanssa pidimme konferenssissa esitelmän ”Improving accessibility through virtual exhibitions and services – experiences of the Finnish Aviation Museum”, jossa kerroimme kokemuksiamme Digimuseo.fi -alustalla julkaistusta näyttelystämme. Kiinnostavan teeman lisäksi meidät houkutteli paikan päälle Koreaan konferenssin toinen järjestäjä National Aviation Museum of Korea (NAMOK), jonka tuore museorakennus valmistui 2020 Soulin toisen kansainvälisen lentokentän Gimpon läheisyyteen.
National Aviation Museum of Korea eli NAMOK Konferenssin kokonaiskesto oli viisi päivää, kolme ensimmäistä piti sisällään esitelmiä ja keskusteluja, kaksi viimeistä päivää koostui retkistä, joilla pääsimme tutustumaan korealaisiin museoihin ja kulttuuriperintöön. Esitelmiä konferenssissa pidettiin kaikkiaan lähes kuusikymmentä, ja ne oli valittu noin 100 ehdotuksen joukosta. Kaikki esitykset on julkaistu tekstimuodossa konferenssin verkkosivuilla, ja linkki niihin löytyy tämän kirjoituksen lopusta. Keskityn siis tässä kirjoituksessa nostamaan esiin muutaman esille nousseen teeman esimerkkeineen.
Kenen tarinaa tieteen ja tekniikan museot kertovat?
Ensimmäisen päivän teemana oli “For whom is accessibility improved and enhanced?” eli esityksissä ja keskusteluissa pohdittiin mitä saavutettavuus on ja kenelle sitä tehdään. Toisena konferenssipäivänä tarkasteltiin keinoja saavutettavuuden toteuttamiseksi teemalla ”How can we improve and enhancing accessibility in museums?” ja kuultiin teorian lisäksi case-esimerkkejä, joihin meidänkin esitelmämme siis kuului. Kolmannen päivän teemana oli “What role should museums play in strengthening accessibility?” Päivän anti voidaan ehkä kiteyttää Amparo Layman Pinon (Yellow Cow Consulting) käyttämään lainaukseen ”Nothing about us without us”, eli että kaikilla museotyön aloilla, niin yleisötyössä kuin kokoelmatyössäkin, on osallistettava ja kuultava keskeisiä sidosryhmiä.
Yksi karismaattisimmista ja mieleen jäävimmistä puhujista oli avauspäivän Elizabeth Rasekoala (President of African Gong, The Pan-African Network for the Popularization of Science & Technology and Science Communication), joka käsitteli esityksessään ”Equity, Epistemic and Decolonial frameworks on the applications of the new ICOM definition of Museums in Science and Technology Museums” muun muassa dekolonisaatiota erityisesti tieteen ja tekniikan alan museoiden näkökulmasta. Elizabeth kehotti kaikkia museoita tarkastelemaan toimintaansa kriittisesti, sillä hänen mukaansa repatriaatio ei ole riittävä toimi kolonialististen rakenteiden purkamiseen. Hän nosti esimerkiksi avaruudesta kertovat näyttelyt, jotka monissa museoissa voisivat olla 1970-luvulla tehtyjä, niin homogeenisiä ovat avaruuden valkoihoisista (miesoletetuista) valloittajista kertovat näyttelyt. Kuinka monta niistä on päivitetty ottamaan huomioon avaruudessa käyneet kiinalaiset tai intialaiset? ”What is in for me?” hän kehotti museoita kysymään itseltään asiakkaan näkökulmasta. Oletko relevantti yleisöllesi?
CIMUSETin 1. varapuheenjohtaja Jacon Thorek Jensen (Danish Museum of Science and Technology) käsitteli esityksessään sitä, miten etenkin alan museot toistavat narratiivia tieteen ja tekniikan historiasta pohjoiselta pallonpuoliskolta tulleiden valkoisten miesten historiana. Hänen mukaansa Tanskan tieteen ja tekniikan museon kävijöistä 55 % on miehiä, kun Tanskassa kaikista museokävijöistä heidän osuutensa on 37 %. Toisaalta tämä kertoo kävijöiden kiinnostuksesta, mutta myös kokoelmien ja näyttelyiden sisällöistä. Me emme ole neutraaleja, hän muistutti. Tanskalaisissa museoissa hakusanalla ”razors” luetteloiduista 700 esineestä vain 10 koskee naisten karvanpoistoa. Hän kuitenkin korosti, että huomiota ei tule kiinnittää vain siihen mitä kokoelmiin talletetaan, mutta myös objektien tietoarvoon ja luetteloinnin tapaan on kiinnitettävä huomiota.
Näkökulman muutos avainasemassa
Hannah Thompson (Royal Holloway University of London) totesi esityksessään ”The Sensational Museum : Using What We Know about Disability to Change How Museums Work for Everyone” yhden museoiden haasteen olevan näköaistin nostamisen kaiken toiminnan keskiöön. Objekteja ”pidetään näytteillä” eli niitä on tarkoitus katsella. Entä kun näköaistin varassa ei voikaan toimia? Ääniopastuksen tarjoaminen kaikille ”kuuntelemista rakastaville” eli ”for those who love to listen”, kertoo näkökulman muutoksesta, siitä että saavutettava sisältö hyödyttää kaikkia. Sinead Burke (Tilting the Lense) muistutti esityksessään ”Design for all”, että 15 % ihmisistä on tavalla tai toisella toimintarajoitteisia, ja että peräti 70 % on toimintarajoitteisia jossain vaiheessa elämäänsä. Itsekin lyhytkasvuisena henkilönä hän myös muistutti osallistamisen tärkeydestä, onhan kokemusasiantuntijuus yhtä lailla asiantuntijuutta.
Amparo Layman Pino korosti esitelmässään “Who is not in the Museum – Yet?” kuinka meidän ei tarvitse pyyhkiä pöytää tyhjäksi eikä aloittaa kaikkea työtämme alusta, mutta voimme muuttaa toimintaamme ja kehittyä. Edistys ei ole aina suoraviivaista, vaan takaiskut antavat sille voimaa ja suuntaa. Saavutettavuuden esteitä on monenlaisia, sellaisiakin, joita ei etenkään etuoikeutetussa asemasssa olevana voi aina edes kuvitella. Esitelmässään ”Beyond Physical Barriers – Why Museums are not Accessible” Hector Valverde Martinez (Universidad de la Comunicación) käytti esimerkkinä poikaa, joka oli kertonut museon ulkopuolella, että ei voinut tulla sisään, sillä marmorilattiat ovat liian kylmät hänen paljaille jaloilleen. Taloudellisen saavutettavuuden haaste ei tässä tapauksessa koskenutkaan pääsymaksua.
Craig Middleton (National Museum of Australia) tarkasteli esityksessään “Queer Curatorship: Dis-Orienting the Museum” seksuaalivähemmistöihin liittyviä kokoelmapoliittisia ratkaisuja. Hän korosti, että queer-esineen ei tarvitse aina olla Pride-pinssin tyyppinen objekti, vaan että tärkeintä on tarina esineen taustalla. Myös hän siis kehotti katsomaan uudella tavalla objekteja, jotka jo valmiiksi löytyvät museoiden kokoelmista.
R. Charl Landvreugd (Stedelijk Museum Amsterdam) korosti myös esitelmässään ”On Acknowledging Communities through Curatorial Practices” näkökulman muutoksen tärkeyttä. Hän kehotti hyväksymään organisaation menneisyys ja nykyisyys sellaisena kuin ne ovat, ja tekemään muutoksia niistä lähtökohdista. Hänen esimerkissään naisten (usein aviomiestensä nimissä) lahjoittamia kokoelmia alettiin nostaa esiin, sillä naistaiteilijoiden töitä Stedelijk Museum Amsterdamin kokoelmissa on vain muutama prosentti. Yli vuosisadan aikana tehtyä kokoelmatyötä ei voida muuttaa hetkessä. Hän myös muistutti johdon tuen merkityksestä muutoksessa ja erityisesti korosti sen tärkeyttä, kun rekrytoinneissa pyritään lisäämään monimuotoisuutta henkilökunnassa. Ketään ei voi vastuuttaa olemaan ensimmäinen ja ainoa vähemmistöjen edustaja, ”one is none” hän totesi.
Polulla kohti saavutettavaa museota
Päällimmäisenä ainakin minulle jäi konferenssin annista mieleen se, miten lopulta samanlaisten saavutettavuuteen liittyvien kysymysten ja haasteiden kanssa museot toimivat sijainnistaan rippumatta. Toisaalta kuitenkin erilaiset organisaatiot ja niiden omistussuhteet, olosuhteet, poliittiset tilanteet ja historia vaikuttavat valtavasti museoiden toimintaan eri puolilla maailmaa. Aivan kuten Sinead Burke esityksessään totesi, jokainen alue ja valtio on omalla polullaan kohti saavutettavuutta, eikä niiden keskinäinen vertailu ole välttämättä mielekästä.
Konferenssin koordinaattori Khayoung Kim tunnusti itse konferenssin suunnittelutyön alkaessa kolme vuotta sitten ajatelleensa saavutettavuutta lähinnä fyysisen esteettömyyden näkökulmasta ja moni muukin osallistuja myönsi ajattelunsa avartuneen. Yhteinen näkemys tuntui olevan, että vaikka konferenssin aikana ei välttämättä löydetty kaikkia vastauksia, herätettiin hyvä kysymyksiä ja keskusteluja, joiden pohjalta saavutettavuustyötä on hyvä jatkaa. Museotyössäkään pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta näkökulman muutosta tarvitaan.
Konferenssi kokonaisuutena
Konferenssin järjestelyissä näkyi niihin käytetty valtava työmäärä, ja pääasiassa kaikki sujuikin mallikkaasti. Kaikki englanninkieliset esitelmät simultaanitulkattiin koreaksi ja kaikki koreankieliset englanniksi. Taukoja ei juuri aikataulussa lounaan lisäksi tunnettu, joten päivistä muodostui pitkiä. Kuvaajia oli paikalla koko ajan, ja erityisesti retkipäivien aikana tämä tuntui ajoittain jopa hieman epämukavalta.
Ensimmäisenä retkipäivänä vierailimme Gwacheon National Science Museumissa, tutustuimme UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön listallakin olevaan korealaiseen tarinalliseen nuorallakävelyyn sekä viimeisimpänä Samsung Innovation Museumiin. Toinen retkipäivä alkoi vierailulla Pohjois- ja Etelä-Korean väliselle rajavyöhykkeelle, jatkui National Folk Museum of Korean yleisölle avoimeen kokoelmakeskukseen ja päättyi tutustumisella Traditional Architecture Elements Conservation Centerin näyttelyihin ja kokoelmatiloihin. Ainakin ne korealaiset museot, joihin pääsimme konferenssin aikana tutustumaan, olivat suomalaisesta näkökulmasta suorastaan valtavan kokoisia, ja sekä näyttelyiden, yleisötyön että kokoelmatyönkin resurssit vaikuttivat olevan kunnossa.
Kokonaisuutena CIMUSETin 50. konferenssi Soulissa oli joka tapauksessa unohtumaton kokemus, ammatillisesti opettavainen ja ajatuksia herättävä. Haluan kiittää kaikkien osallistujien lisäksi erinomaisista sisällöistä ja järjestelyistä CIMUSETin hallitusta ja NAMOK:a! Lisäksi haluan esittää lämpimät kiitokseni ICOM Suomelle mahdollisuudesta osallistua tähän ainutlaatuiseen konferenssiin!
Tiia Fynes, museolehtori, Suomen Ilmailumuseo
Linkkejä
Konferenssin verkkosivut
Konferenssin esitelmät pdf-muodossa
https://cimusetseoul2023.com/index.php?GP=conf/conf02
ICOM International Committee for Museums and Collections of Science and Technology
The National Aviation Museum of Korea