ICOMin kansainvälinen komitea ICAMT (International Committee for Architecture and Museum Techniques) järjesti vuosikonferenssin, Encountering Transition, lokakuussa 2024 Taiwanissa.
Konferenssin pääteema oli globaalit ja paikalliset muutokset ja niihin varautuminen. Museoilla on keskeinen rooli historian, kulttuurin ja tiedon tallennuspaikkoina ja välittäjänä. Kun tapahtuu nopeita muutoksia teknologisen kehityksen, yhteiskunnallispoliittisten ja ympäristömuutosten takia, museoiden on, osana yhteisöjä, löydettävä ja kehitettävä uusia toimintamalleja pystyäkseen vaikuttamaan ja pysymään merkityksellisinä. Tällä kertaa juhlistettiin myös ICAMTin 50.- vuotista taivalta, mikä oli myös otettu huomioon ohjelman suunnittelussa. Paikallinen konferenssijärjestelytiimi ja vapaaehtoiset, ICAMTin hallituksen jäsenet sekä taiwanilaisten mahtava vieraanvaraisuus mahdollistivat tämän uskomattoman hienon kokemuksen toteutumisen.
Viikko oli erittäin intensiivinen, täynnä esityksiä, vierailuja kulttuurikohteisiin ja museoihin sekä tutustumista eri kaupunkeihin. Oli todella haastavaa koota tärkeimmät asiat, joten poimin tähän itselleni mieleenpainuvimmat.
Taitungissa sijaitseva National Museum of Prehistory oli tapahtuman pääyhteistyökumppani. Museo keskittyy Taiwanin esihistoriaan, luonnonhistoriaan, Taiwanin alkuperäiskansojen sosiaalisiin ja kulttuurisiin näkökohtiin sekä austronesialaisten kulttuurihistoriaan. Museo on avattu 1993 ja se on ensimmäinen kansallinen museo Itä-Taiwanissa. Vuosina 2020–2023 museossa tehtiin laaja peruskorjaus ja uudistettiin näyttelyt.
Uudistuksen yhtenä osana avattiin alkuperäiskansojen historiasta kertova pysyvä näyttely, Austronesian Hall. Näyttelyesittelyn lisäksi oli mielenkiintoista kuulla apulaisprofessori Cheng-Yi Shihin esitys, joka käsitteli taiteen roolia kulttuurihistoriallisessa museossa ja nimenomaan tässä näyttelyssä.
Tutkimuksen tulos oli, että, etenkin kulttuurihistoriallisessa museossa, taide on enemmän kuin esteettinen elämys. Sisällyttämällä austronesialaisperintöä taiteen keinoin museon tarinaan teokset auttavat ymmärtämään saaren kulttuureja ja niiden historiallista ja nykyaikaista merkitystä. Taide antaa myös vaihtoehtoisen näkökulman näyttelyn sisältöön ja monipuolistaa kerrontaa. Ne ovat myös kantaaottavia ja herättävät pohdiskelua ympäristö- ja kulttuurikysymyksistä. Tämä oli erittäin kiinnostava aihe, sillä kahdessa näyttelyprojektissa, jossa olen viimeksi työskennellyt (Saamelaismuseo Siida ja Suomen Metsämuseo Lusto) taide on sisällön tulkitsemisen olennainen osa.
Konferenssissa kuultiin myös ajankohtaisia esityksiä Taiwanin alkuperäiskansoista tehdyistä tutkimuksista. Muun muassa tutkija Langus Lavalian, Bunun Cultural museosta, kertoi taustaa nykyiselle kehitykselle ja miten suuri muutos tapahtui 1990-luvulla, kun valtion rahoittama yhteisöjen kehittämisohjelma edisti paikallisen historian ja kulttuurin säilyttämistä. 2000-luvun alkuun mennessä paikallisia, alkuperäiskansojen museoita ja kulttuurikeskuksia on perustettu jo 29. Nämä yhteisöpohjaiset museot nostavat esille kriittisiä kysymyksiä, muun muassa siitä miten alkuperäiskansojen identiteettiä rakennetaan ja ilmaistaan.
Tutkimuksen yhtenä teemana oli myös selvittää, kuinka alkuperäiskansojen kuvasto näkyy arkkitehtuurissa ja tilasuunnittelussa, esimerkkinä vuonna 2002 avattu Bunun Cultural Museum. Tutkimus toi hyvin esille useat syyt, miksi arkkitehtuuri ei aina heijasta alkuperäiskansojen näkemyksiä sekä keinot, miten väärintulkinnoilta voitaisiin välttyä.
Yleisölle avoimen kokoelmatilan mahdollisuuksista kertoi kuraattori ja arkkitehti Miok Cindy Choi (National Folk Museum of Korea). Museon kokoelmatilojen laajennustarpeesta syntyi ajatus rakentaa uusi yleisölle avoin kokoelmatila (Open Storage) vähän matkan päähän Soulista. Uusi rakennus, Paju, avautui heinäkuussa 2021.
Paju on avoin tutkijoille, opiskelijoille ja siellä on myös kirjasto, arkisto ja useita toiminnallisia tiloja. Pajussa järjestetään myös näyttelyitä. Ne suunnitellaan siten, että esineet pysyvät paikoillaan ja kävijät kiertävät suunniteltua reittiä. Esimerkiksi ”Lasipuutarha”-erikoisnäyttelyn aikana museon julkisivuun oli tehty digitaalisesti jättimäistä kasvitieteellistä puutarhaa kuvaavaa grafiikkaa, mikä rohkaisi vierailijoita tutustumaan museon eri osiin ja löytämään kasvitieteellisiä aiheita sisältäviä esineitä. Yleisön nähtävillä on noin 70 % kokoelmista. Hauraimmat esineet ja arkistoaineisto ovat yleisöltä suljetuissa tiloissa. Vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla museossa on käynyt jo yli 60 000 kävijää.
Kolmen Keynote puheenvuoron joukosta itselleni antoisin oli Paulina Florjanowiczin esitys PANOPTIKUM – a Competence Center for Museums. Panoptikum on rakenteilla oleva kokoelmakeskus Puolassa ja se avautuu vuonna 2026.
Puolan museot ovat kehittyneet nopeasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja siellä on rakennettu paljon uusia museoita ja upeita näyttelyitä, mutta edelleen haasteena ovat olleet kunnolliset kokoelmatilat. Tästä syystä syntyi ajatus tehdä yhteinen kokoelmarakennus, joka mahdollistaa korkeatasoiset palvelut.
Rakennus on suunniteltu monenlaiseen käyttöön, jossa ovat kokoelmien säilytystilat, konservointistudio, erityyppiset laboratoriot sekä koulutus- ja konferenssitilat. Lisäksi on erilaisia vastaanotto- ja varastotiloja, tutkimus- ja työhuoneita. Tilat palvelevat erilaisten museoiden tarpeita ja ne ovat myös taiteen ja kulttuuriperinnön turvapaikkana kriisien aikana.
Rakentamisessa on huomioitu kestävyys kaikilla mahdollisilla tavoilla ja se hakee kansainvälistä BREEAM ympäristöluokitusta. Paulina kertoi myös opintomatkastaan Suomen Kansallismuseon kokoelmakeskukseen Vantaalla. Se teki häneen suuren vaikutuksen.
Linkki Keynote-puhujien esittelyihin:
Neljäntenä konferenssipäivänä lähdimme kiertämään saarta ja ensimmäisenä kohteena oli Fo Guang Shan Buddha -museo Länsi-Taiwanissa lähellä Kaohsiungin kaupunkia. Museo sijaitsee samannimisen buddhalaisluostarin vieressä. Museo on avattu vuonna 2011 ja 2014 se hyväksyttiin ICOMin jäseneksi. Museo esittele Buddhan elämää ja buddhalaisuutta elokuvien, näyttelyiden, multimedian ja interaktiivisten elementtien avulla. Koulutus, tutkimus ja turismi ovat myös museon toiminnassa oleellisia.
Aamulla lähdimme kohti seuraavaa kohdetta, Tainanin kaupunkia. Alla kuvia vierailukohteista.
Kierros päättyi lähtöpisteeseen, eli Taipeihin. Virallisen ohjelman päätteeksi kuulimme vielä kutsuvierasesityksiä.
Japanissa, Hokkaidolla, sijaitsevan, vuonna 2020 avatun UPOPOY National Ainu Museum and Park -kohteen, arkkitehtuurista kertoi museonjohtaja Shiro Sasaki.
Upopoy on Japanin ensimmäinen ainukulttuuriin ja sen elvyttämiseen suunniteltu kansallinen kohde ja alueella on museo, taidekäsityöpaja, työpajatilat ja perinteinen kylä. Upopoy on kutsumanimi, joka tarkoittaa laulamista tai lauluja. Virallinen ainunkielinen nimi on uaynukor kotan, eli ”kylä, jossa kaikki kunnioittavat toisiaan”. Museon arkkitehtuuri- ja tilat on suunniteltu yhteistyössä ainujen sekä museo- ja rakennusammattilaisten kanssa. Rakennuksen suunnittelun lähtökohtana on ollut sopusointu ja sulautuminen lähiympäristöön. Museon on ainujen historian ja kulttuurin keskus ja tiedon välittäjä
Konferenssi kokosi yhteen vähän yli 100 museotutkimuksen,
arkkitehtuurin, projektin hallinnan ja näyttelysuunnittelun asiantuntijaa 20
maasta. Keskustelut ja kohtaamiset, yhdistettynä vierailuihin eri museoihin ja
kulttuurikohteisiin, avasivat monipuolisesti ymmärrystä sekä konferenssin
teemoista että taiwanilaisesta kulttuurista ja historiasta.
Kuvat Eeva Kyllönen, ellei toisin mainita.
Tiedoksi vielä, että vuoden 2023 konferenssijulkaisu on luettavissa täällä:
Taiwanin konferenssista on tulossa myös julkaisu, joten seuratkaa komitean uutissivua: