CAMOC (International Committee for Museums of Cities) ja COMCOL (International Committee for Collecting) järjestivät yhteiskonfferenssin Collecting with(in) the City 9-11.10.2024 Amsterdamissa.
Jos haluaa yhdellä sanalla kuvata konferenssin esitysten keskeistä sisältöä, se olisi co-creation, yhdessä tekeminen. Glasgowlaisen The Hunterian -museon strategiapäällikkö Zandra Yeaman, konferenssin toinen keynote-puhujista, käytti termiä co-produce, mutta tarkoitti samaa asiaa. The Hunterian -museossa pyritään siihen, että kun yhteisön kanssa aletaan tekemään projektia, ei edes tiedetä, mikä se projekti on.
Käytännössä hienoja esimerkkejä yhdessä tekemisestä saimme ensimmäisenä konferenssipäivänä, jonka aloitimme kaakkois-Amsterdamista Bijlmermeerin kaupunginosasta. Kaupunginosalla on ongelmalähiön maine, joskin sitä on uudistettu voimakkaasti viimeisen 30 vuoden aikana. Kaupunginosassa, jossa yli puolet asukkaista on maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia toimii useampi yhteisölähtöinen kulttuuritoimija. Imagine IC:n toisessa näyttelyssä pohdittiin, miten orjuuden historiaa tulisi käsitellä ja toinen käsitteli sitä, miten Indonesian saaristoon kuuluvan Molukkieilta juurensa omaavat amsterdamilaiset kokevat oman historiansa. Aiemmissa näyttelyssä on käsitelty mm. asuinalueen kokemaa traumaattista lento-onnettomuutta.
Lisäksi tutustuimme alueella toimivaan kahteen pieneen taidemuseon / -galleriaan, jotka kummatkin panostivat nuorten eri taustan omaavien kuraattoreiden palkkaamiseen sekä tutustuimme paikallisen Black Archives -arkiston ja kirjaston toimintaan . Oli todella hienoa, että konferenssi alkoi ydinkeskustan ulkopuolelta.
Iltapäivällä Amsterdamin museon kollegat kertoivat vielä heidän Pohjois-Hollannin kasvot -näyttelystä, joka oli tehty yhdessä tekemisen menetelmin. Museolaiset ovat tehneet myös opaskirjan: Collecting the City – Co-creation: A work in progress, joka on ladattavissa ilmaiseksi Amsterdamin museon nettisivuilta. Case esimerkkeinä oppaassa käsitellään sekä Pohjois-Hollannin kasvot sekä lento-onnettomuus näyttelyitä.
Toinen konferenssin monia puheenvuoroja yhdistävä teema oli kolonialismin historian käsittely ja dekolonialismi, jota varsinkin isäntämaa Hollannissa on selkeästi pinnalla oleva kysymys. Dekolonialismilla on yhteys myös yhdessä tekemisen teemaan eli siihen, kenen tarinoita museot kertovat.
Myös politiikka puhututti: Monessa Euroopan maassa on äärioikeisto noussut valtaan ja alkanut kyseenlaistamaan museoiden tarpeellisuutta sekä heidän vasemmistolaisiksi katsomiaan toimintatapoja. Toisaalta käytiin myös itsekriittistä keskustelua siitä, miksi esimerkiksi ympäristöaktivismia tallennetaan, mutta äärioikeistolaista-aktivismia ei, vaikka se kaikkien mielestä on yksi aikaamme kuvaava piirre. Kaiken kaikkiaan kyseessä oli erittäin kiinnostava kolmen päivän sukellus siihen, mitä kansainvälisessä museomaailmassa puhututtaa tällä hetkellä. Kiitän Icom Suomea matka-apurahasta ja lopetan konferenssin juontava GL Hernandezin yhteenvetoon seminaarin annista:
