Arkenin vision äärellä: ICOM Nord -kuulumisia osa 1

ICOM Suomen hallituksen vuoden tärkeimpiä tapahtumia on ICOM Nord -yhteisön kokous, jonka järjestämisvuorossa oli tänä vuonna Islanti, ja johon meiltä osallistuivat itseni lisäksi Lassi Patokorpi ja Anne Laiti. Lisäksi toimme paikalle koko järjestön hallituksessa istuvan Carina Jaatisen kertomaan Pariisin kuulumisia.

Carina Jaatinen ja Lassi Patokorpi Reykjavikissa 29.4.2019. Kuva: Eero Ehanti

Carina Jaatinen ja Lassi Patokorpi Reykjavikissa 29.4.2019. Kuva: Eero Ehanti

Hienosti meni, eikä pelkästään kiehtovasta paikasta johtuen, vaan etenkin hyvien esitysten ja keskustelujen ansiosta. Aloitimme Islannin museoliiton kevätkokouksessa, jonka alkuosan seurasimme, koska keynoten piti Kööpenhaminan Arken -museon johtaja Christian Gether englanniksi. Ja hyvän pitikin. En ole käynyt Arkenissa, mutta samaisen kaupungin upeassa Louisianassa kyllä, johon puheessa viitattiin runsaasti. Arken nimittäin pyrki alusta asti, 90-luvun lopulta lähtien, varsin toisenlaiseen kokemukseen kuin kodinomainen Louisiana, jossa käynti tuntuu Gerkenin mukaan ”kuin vierailulta eksentrisen sedän kotona”. Siinä missä Louisiana edustaa vaurasta tanskalaista elämäntapaa ja kulttuuria, Arken taas on perustettu kaupunginosaan, jonka väestö on tilastollisesti matalapalkkaista ja etnisiltä taustaltaan kirjavaa. Ei siis tyypillisiä museokävijöitä.

Arkenissa pyrkimyksenä on saada vierailija kokemaan omistajuutta – tämä on minun museoni. Arkenissa ei ole kotoisia huoneita, vaan suuria halleja, joissa tavoitteena on synnyttää dialogia teosten ja yleisön välille. Inspiraationa on pikemminkin ruumiillisuutta korostava Merley-Ponty kuin ideaalinen Descartes. Arkenissa on tärkeää, että yleisö tuntee, osallistuu ja vaikuttaa, joten siellä kerätään taidetta, johon ihmiset voivat tuntea yhteyttä.

Museo ei ole esineiden säiliö, sen tarkoituksena on, että siellä on ihmisisä – se on valistuksen temppeli, sanoi Gether. Hän korosti Arkenin visiota, jonka ydinajatuksena on taidemuseon tehtävä inhimillisen, demokraattisen ja eettisiä arvoja puolustavan yhteiskunnan edistäjänä. Arkenissa toimintaa suunnitellaan ja priorisoidaan sen perusteella, kuinka hyvin suunnitelmat noudattavat visiota.

Museon seinienkään ei anneta estää vision toteutumista, vaan Arken laajenee ympäröivään kaupunkiin. Arkenin ohjelmaan kuuluu kävelyreittejä sosiaalisesti haasteellisilla alueilla, joihin taiteilijat ovat toteuttaneet teoksia, jotka voi kokea paitsi katsomalla myös niiden päälle ja sisään kiipeämällä.

Ja vallan mainiona ideana mieleeni jäi puolimaraton, jonka reitillä koetaan taidetta ja kulttuuria. Kukapa kestävyysurheilua harrastava museoihminen ei tällaista haluaisi? Ja kun mennään museon seinien ulkopuolelle, avautuu mahdollisuuksia yleisön kykyjen hyödyntämiseen. Nuoret tekevät hienoja videoita, huomasivat Arkenilaiset ja antoivat heidän toteuttaa videosisältöjä.

Mutta miten tämä kaikki saavutetaan, olisiko jotain ohjeita hyvään johtajuuteen, kysyi Carina, kun yleisömikki laitettiin kiertämään. On tiedettävä selkeästi mihin pyritään, sanoi Gether korostaen jälleen vision, strategian ja näiden jalkautuksen tärkeyttä, ja viittasi Liisaan, joka tuumaili Ihmemaassa, että jos et tiedä minne olet menossa, ei ole väliä minkä reitin valitset. Näin ei pitäisi olla museossa. Vastuun antaminen on myös tärkeää. Mitä enemmän vastuuta kuraattorille annetaan, sen parempi tulos, ”after giving the task, I do not interfere”.

Erinomaisen puheenvuoron jälkeen jätimme Reykjavikin Kulturhusetin hienon kirjastosalin, johon jääneen runsaan islantilaisyleisön tiesimme onneksemme kohtaavamme vielä illalla, ja suuntasimme taidemuseoon ICOM Nord -kokouksiin, joiden parissa vierähti sitten loppupäivä ja seuraava aamupäivä, hedelmällisissä ja hauskoissa merkeissä. Tästä seuraavassa postauksessa!

Eero Ehanti ja Carina Jaatinen

ICOM Nord edustajia Reykjavikin taidemuseossa kokousten välillä. Kuva: Eero Ehanti

ICOM Nord edustajia Reykjavikin taidemuseossa kokousten välillä. Kuva: Eero Ehanti

ICOM Finland