ICR & ICTOP yhteiskonferenssi Uuden-Seelannnin huikeissa maisemissa

ICOM:n alueellisten museoiden ja museoalan koulutuksen komiteat järjestivät konferenssinsa Uudessa-Seelannissa yhteistyössä ICOM Aotearoa New Zealandin ja Museums Aotearoan eli Uuden-Seelannin museoliiton kanssa 5.-9.11.2018.

Yhteiskonferenssit ovat aina antoisia, kun valittua teemaa käsitellään kahden komitean erilaisista lähtökohdista. Konferenssin taloutta ajatellen yhteiskokoukset varmistavat myös riittävän suuren osallistujajoukon.  Facing The New Political Realities – Rethinking Training for Regional Museums teema oli houkutellut Uuteen-Seelantiin lähes 100 osallistujaa 18 eri maasta. Suurin osallistujamäärä oli luonnollisesti järjestäjämaasta, meitä meren takaa tulijoita oli runsas 30.

Uuden-Seelannin museoissa työskentelee enemmän henkilöitä (yli 3500) kuin Suomessa. Väestömäärältään Suomi on kuitenkin suurempi. Museoiden lukumäärä on runsaat 450 ja niitä ylläpitävät eri yhteisöt ja vain kansallismuseo saa rahoituksensa suoraan valtiolta. Vapaaehtoisten, museoissa työskentelevien lukumäärä on 7000-10 000 henkilöä.

Konferenssin järjestelyt olivat varsin onnistuneet. Sen sijaan, että olisimme pitäneet konferenssiesitelmät vain yhdessä kaupungissa, oli konferenssiohjelmaan sisällytetty kahden päivän matka halki kauniin pohjoissaaren. Saimme nähdä ja ihastella Uuden-Seelannin upeaa luontoa, lumipeitteisiä tulivuoria, valtavia metsiä ja peltoja lehmineen ja lampaineen.  Tutustuimme myös moniin museoihin matkustaessamme Aucklandista Wellingtoniin, sillä konferenssiesitelmät pidettiin matkan varrella museoissa. Majoittuminen oli järjestetty luonnollisesti Hobbit Motor Lodgessa.

Suurin osa konferenssiesityksistä käsitteli museoammattilaisten koulutusta eri maissa, esim. yliopistojen tarjoamia museologian tai museum studies -ohjelmia tai muita museoalan alueellisia koulutusmahdollisuuksia. Seuraavassa lyhyesti Kiinan, Japanin ja isäntämaan museoalan koulutuksista.

Kiinassa on tällä hetkellä meneillään varsinainen museobuumi. 1980-luvun alussa museoita oli Kiinassa 467. Nykyään maassa on museoita kymmenkertainen luku eli noin 4800. Museoita on perustettu muutaman viime vuoden aikana noin 200 vuodessa. Kiinassa yli 50 yliopistoa tarjoaa museologiaa ja sitä on mahdollisuus opiskella myös pääaineena. Yliopistot tarjoavat myös käytännön museotyöhön suunnattua koulutusta, erityisesti näyttelysuunnitteluun ja museoiden johtamiseen liittyviä opintoja.

Japanissa yliopistot tarjoavat kuraattorikoulutusta, jota kutsutaan Gakugei-in -ohjelmiksi. Näitä opintoja voi suorittaa lähes 300 yliopistossa. Opinnot ovatkin varsin suosittuja, sillä noin 10 000 opiskelijaa suorittaa kuraattoriopinnot vuosittain. Suuri opiskelijoiden määrä ei kuitenkaan tuota ammattitaitoista väkeä museoihin, sillä vain 0,6% prosenttia Gakugei-in- ohjelmasta valmistuneista sijoittuu museoon töihin. Japanilaiset kollegat pohtivatkin, mistä ilmiöissä on kysymys. Yhtenä selittävänä tekijänä on japanilaisten yliopistojen määrän kasvu 1950-luvulta tähän päivään, sillä määrä on kasvanut 200:sta 780 yliopistoon. Kuraattoriohjelmien sisällön laadulla on myös vaikutusta, sillä eri yliopistoista valmistuvien valmiudet museotyöhön voivat vaihdella suuresti.

Museoalan koulutuksesta Uudessa-Seelannissa kertoi Michelle Horwood. Hän toimii koordinaattorina koulutusohjelmassa, jossa painotetaan erityisesti maorien kulttuuriperinnön huomioon ottamista koulutuksen sisällöissä. Te Ara Pourewa Graduate Diploma in Heritage and Museum Studies – ohjelman tavoitteena on tukea yhä useampia maoreita sijoittumaan museo- ja kulttuuriperintöalan organisaatioihin töihin.

Päätöspäivän puheenvuorot järjestettiin Museum of New Zealand Te Papa Tongarewassa, joka on maan kansallismuseo. Upeiden näyttelyiden lisäksi Te Papa tarjoaa alueellisille museoille palveluja, mm. koulutusta ja konsultointia sekä harjoitteluohjelmia museoissa.

Te Papa Tongarewassa sijaitsee myös puuleikkauksin koristeltu suuri maoritalo, jonka ajoittuu 1800-luvun puoliväliin. Sitä pidetään vanhimpana säilyneenä maorirakennuksena. Talon nykyinen sijainti museossa ei ole ongelmatonta eivätkä maorien kokemukset museoista ole historiallisista syistä erityisen hyviä.  Rakennuksen siirtämistä pois museosta maoriyhteisön maille on myös harkittu, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.

Me konferenssin osallistujat saimme kokea monessa paikassa, myös Te Papa Tongarewassa, miten maorit ottavat vieraansa vastaan perinteisin menoin ja vieraitaan arvostaen. Tervetuloseremonioita varten harjoittelimme mm. maorinkielisiä lauluja bussimatkoilla ja selviydyimme osuuksistamme vähintään kohtuullisesti. Tervetuloseremonia päättyi aina nenätervehdykseen. Kiora!

 

Leena Tokila

Kirjoittaja on Suomen museoliiton koulutus- ja kehittämisjohtaja sekä ICTOP:n varapuheenjohtaja

L.Tokila1.jpg
ICOM Finland