Maailman kirjallisuusmuseot kokoontuivat Latviassa

ICOMin eri aihepiireihin erikoistuneissa 30 komiteassa on omana ryhmänään kirjallisuusmuseot, nyttemmin myös säveltäjät samaan kuuluen (ICLCM). Vuosittainen, tällä kertaa Latviassa 3.-7.8. pidetty konferenssi kokosi lähes sata osallistujaa 16 maasta. Erikoisteemana oli näyttelyt ajan ja persoonallisuuden kuvastajana.

Näyttelyulottuvuuksiin Latvian konferenssi antoi kymmeniä ja taas kymmeniä näkymiä pienistä ja perinteisistä kirjailijakodeista aina Riian pääkirjastossa sijaitsevaan laajaan ja virkistävään kirjallisuusmuseoon. Jälkimmäiseen on helppo mennä Suomestakin käsin mutta usean tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa Rainis museossa, kirjailijan lapsuudenkodissa, kävijällä on jo oltava harrastuneisuutta. Mutta se sisältää mainetta saaneita yllätyksiä, vaikka varsinainen alkuperäinen esineistö puuttuu.

Ojārs Vācietis (1933-1983) asui 23 vuotta nyt museoksi muutetussa talossa. Kirjapinon uumeniin runoilija piilotti vallanpitäjien kieltämää kirjallisuutta.

Ojārs Vācietis (1933-1983) asui 23 vuotta nyt museoksi muutetussa talossa. Kirjapinon uumeniin runoilija piilotti vallanpitäjien kieltämää kirjallisuutta.

Latvialainen runoilija ja ajattelija Rainis (1865-1929) syntyi Tadenavassa. Kirjailijakodin näyttely perustuu ”kirjallisiin” peleihin.

Latvialainen runoilija ja ajattelija Rainis (1865-1929) syntyi Tadenavassa. Kirjailijakodin näyttely perustuu ”kirjallisiin” peleihin.

Unescon asiantuntijana maailmalla paljon liikkuva Lothar Jordan toi esiin tärkeän kääntämiseen liittyvän näkökulman, jota hän toivoi niin kirjastojen kuin museoiden tuovan enemmän tahoillaan esiin. Kääntämisen merkitys kulttuurin monimuotoisuuden välittäjänä ja tulkkina on suuri mahdollistaen myös maailmankirjallisuuden olemassaolon. Yksittäisten kielten diversiteettiä mutta myös kulttuurien kanssakäymistä on edistettävä. Kääntäjien tärkeää työtä ei kuitenkaan dokumentoida eikä tuoda esiin tarpeeksi, jos ollenkaan.

Riiassa sijaitsevan Latvian kansalliskirjaston laajassa näyttelyssä yhtenä teemana on kirjallisuuden ja vallan suhde. Tuntumaa siellä saa myös kirjallisuuden tuoksuihin.

Riiassa sijaitsevan Latvian kansalliskirjaston laajassa näyttelyssä yhtenä teemana on kirjallisuuden ja vallan suhde. Tuntumaa siellä saa myös kirjallisuuden tuoksuihin.

Latvian uuden kansalliskirjaston kirjallisuusmuseon suunnittelun taustapohdinnat olivat mielenkiintoisia. Miten kertoa kirjasta, joka on tehty luettavaksi, ei näyttelyesineeksi? Kuinka kertoa kronologioista ilman vuosilukujen vyöryttämistä? Miten välttää ylentämästä kirjaa liikaa? Mitkä ovat kerronnassa tärkeitä taustoja? Miten tehdä museo, johon ei oikein ole vertailukohtia muualla? Mikä saa ihmiset kerjäämään sisäänpääsyä? Ja se tärkein: Miten saada ihmiset lukemaan?

Emīls Dārziņš -museossa kuunnellaan sävellystä ”Melanholiskais valsis”

Emīls Dārziņš -museossa kuunnellaan sävellystä ”Melanholiskais valsis”

Jos on kansalliskirjaston näyttely näkemisen arvoinen niin kirjastojen, museoiden ja taiteen kohtaamispaikkoja ajatellen mieleen jäi Sachi Nakachin pohdinnat ja esimerkit kirjallisuuden esittelemisen ja yleensä museon uusista mahdollisuuksista. Esityksen taustalla oli runoilija Shuntaro Tanigawasta kertova tuoreehko näyttely Tokiossa. Nettivilaisu gallerian näyttelyyn ja installaation avaavat kyllä silmiä ja korvia.

Tokio: http://www.operacity.jp/ag/exh205/j/gallery.php

Riika: https://www.lnb.lv/en/book-latvia/permanent-exhibition-book-latvia

ICLCM: http://network.icom.museum/iclm


Pekka Virtanen
Kirjoittaja on vapaa näyttelykuraattori

Laura Kauppinen