Päivi Ahdeoja-Määtän kokemuksia ICLCM konferenssissa Riikassa

KIRJAILIJAT AJAN VIRRASSA – MUSEOITA JA LINJAUKSIA

Riikassa ja Jurmalassa elokuun alussa 2018 järjestetty ICOM ICLCM Personality and Time-konferenssi oli innostava ja mukaansatempaava kokemus. ICOM ICLCM on kirjailijoiden ja säveltäjien museoiden yhteinen komitea, johon säveltäjien museot on myöhemmin liitetty mukaan. Lähdin mukaan ensikertalaisena tavoitteenani saada uusia ideoita Taiteilijakoti Erkkolan kirjailijamuseon näyttelyiden uudistamiseen Tuusulassa.

Yleistä konferenssista

Konferenssin kokonaisuus toimi loistavasti – musiikki, kirjallisuus ja museot muodostavat omanlaisen kokonaisuuden etenkin latvialaisissa esimerkkimuseoissa tai -näyttelyissä. Konferenssin avajaispäivänä Latvian kansalliskirjastossa oli hieno mahdollisuus kuulla nuoren nykysäveltäjän ja -pianistin Vestards Šimkusin soittamana uudempaa ja vanhempaa latvialaista pianomusiikkia.

Kansainvälinen painotus tuntui olevan aluksi perinteisissä yhteyksissä venäläisyyteen eli entisen Neuvostoliiton alueisiin tai Itä-Blokkiin kuuluneisiin valtioihin. Konferenssin kääntämiskielet olivat englanti ja venäjä, koska moni latvialainen vanhemman polven museoalan tai ICOM-edustaja hallitsi vieraana kielenä ainoastaan venäjän. ICOM ICLCM:n johtokunnan jäsenistä Galina Alekseeva (Tolstoi-museosta Venäjältä) avasi konferenssin ja käytännön moderaattorina oli eri seminaaripäivinä Maira Valtere Latviasta. Osallistujia oli monista maista, Venäjän ja Latvian lisäksi Saksasta, muun muassa UNESCOn edustajana Lothar Jordan, Tokiosta Tsurun yliopistosta Sachi Nakachi, Italiasta vanhemman polven tutkija kuten Maria Gregorio luennollaan Rooms of their own.New ways of exhibiting literature in Italy. Italialainen Rossella Molaschi Milanosta kertoi varhaisrenessanssin runoilijan Petrarcan museoista. Petrarcan talo Arquàssa on restauroitu museoksi, ja siellä on vain kaksi alkuperäistä esinettä.  Kirjailijasta on kerrottu multimedianäyttelyillä, kartoilla, teoskoosteilla sekä kosketusnäyttöjen avulla. Myös Maria Gregorio pohti Petrarcan työhuonetta, studioloa, jossa oli henkilökohtainen kirjasto ja arkisto. Roomassa Il museo letterario della Bibilioteca nazionale centrale di Romassaeli Rooman keskuskansalliskirjastossa on Spazi900 eli Tilat 1900-luvulla-näyttely, jossa esitellään 1900-luvun merkittävien kirjailijoiden – myös naiskirjailijoiden kuten Elsa Moranten ja Nobel-palkitun Grazia Deleddan autenttisiksi sisutettuja työtiloja. Etenkin Moranten työtilat on saatu aikaan alkuperäisen kaltaisiksi valokuvien perusteella. Luennon nimikin viittasi kirjailija Virginia Woolfin vaatimukseen saada naisille oma huone työtilaksi, mikä seminaariyleisön keskuudessa hyvin havaittiin.  Runoilija J. H. Erkon kotimuseon edustajana koin nämä luennot puhutteleviksi. Grazia Deleddan oma työhuone Spazi900-näyttelyssä Roomassa alkoi kiinnostaa myös siksi, että Tuusulan taidemuseon kokoelmissa on kuvittaja Martta Wendelinin kansikuvitusoriginaaleja Deleddan romaaneihin sekä samoin Wendelinin kansikuvituksin varustettuja Deleddan kirjoja arkistoaineistona. Konferenssissa oli myös Unkarista, Tšekin tasavallasta ja Kroatiasta pari edustajaa, Tanskasta kirjallisuustutkija Odensen H. C. Andersenin museosta, lisäksi edustajia Bakusta Azerbaidžanin musiikkimuseosta, Armeniasta, Gruusiasta sekä Norjasta. Odensen museoon kuuluu laaja H. C. Andersenin käsikirjoitusluonnosten arkisto, mutta lisäksi museolla on Andersenin satujen kuvitustenkin kokoelmaa.

LINKKI konferenssin ohjelmaan: http://network.icom.museum/fileadmin/user_upload/minisites/iclm/pdf/RIGA/Riga_conference_programme.pdf

 

Rainis ja Aspazija -museot esimerkkinä

Työssäni Taiteilijakoti Erkkolan näyttelyiden kuraattorina olen kohdannut ne monet ongelmat, joita on kirjailijakodin esittämisenä museona. Mielenkiintoista oli nähdä, miten Latviassa oli ratkaistu samoja ongelmia. Monet 1900-luvun tärkeät latvialaiset kirjailija- ja runoilijakodit ovat säilyneet autenttisina koteina, huviloina tai kerrostaloasuntoina pieniä esineyksityiskohtia myöten. Näiden kohdalla puhutaan etenkin ”muistomuseoista”, memorial museums. Lisäksi on museoita, joissa näkyy 1960–70-luvun henki yhä esillepanossa osin periferisen sijainninkin takia. Meillä Tuusulassa on museona myös kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven kuolinmökki, joka on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistuksessa, mutta Tuusulan museon hoidossa. Kiven mökki on tyypillinen memorial museumosin hyvinkin autenttisine esineineen. Tilaan tulee museokävijöitä aistimaan alkuperäistä tunnelmaa ja kunnioittamaan kirjailijaneron muistoa.

Suurin osa kirjailijamuseoista ihastutti paitsi vanhan pedantin esineistö- ja kotimuseon esittämisen lisäksi uusimalla tekniikalla luoduilla ratkaisuilla, joilla museon itse asia – kirjailijan tuotanto, elämä ja merkitys oli saatu elämään. Joissain tapauksissa innostus uusiin esittämisvälineisiin saattoi tuntua jopa kikkailulta erilaisten teknisten esitystapojen runsaassa vaihtelevuudessa. Rainis ja Aspazija -runoilijaparin museot ovat tästä hyvä esimerkki. Nämä kirjallisuusmuseot sijaitsevat eri puolilla Latviaa. Riikassa on pariskunnan kaupunkikoti museona, Majorissa Jurmalassa on Rainis ja Aspazija-kesäkoti sekä Dubultissa Jurmalassa on lisäksi Aspazijan vanhuuden ajan kesäkoti museona. Rainisin museo Tadenava sijaitsee kirjailijan kotiseudulla Dunavassa (Jekabpilsin alue) ja Rainisin museo Jasmuizassa on Rainisin isän perheelleen pojan kouluaikoina vuokraama kesäpaikka. Rainis ja Aspazija-museokokonaisuus sai tänä vuonna 2018 kunniamaininnan (Special Commendation from EMYA 2018 Judging Panel, European Museum of the Year). Museot on brändätty myös yhteisellä RA-logolla sekä esimerkiksi yhtenäisillä käyttöhuonekaluilla kuten pöydillä ja penkeillä varustettuina Rainiksen tai Aspazijan runoilla. Tadenavassa sijaitsevan Rainisin lapsuusmuseon uudenlaisen ja innovatiivisen lapsille suunnatun interaktiivisen näyttelyn suunnitellut H2E Studiosai myös SEGD 2017 environmental design-palkinnon USA:ssa epätavallisesta lähestymistavasta. Tadenavan näyttelyssä tarina on suunnattu lapsille, ja he oppivat sisällöistä puisen pallon avulla, joka ohjaa heitä näyttelyn läpi eri peleissä. Pallon avulla lapsi voi edetä labyrinttipelillä Tadenavasta Riikan kaupunkiin. Sama designryhmä H2E Studiosuunnitteli myös Jurmalassa ja Riikassa Rainis ja Aspazija-museoiden perusnäyttelyitä uuteen uskoon. Kirjailijoiden persoonallisuus, suhteet ja kantavat voimat ja pyrkimykset välittyvät hienosti näyttelyiden avulla. 

Zanda Rosenberga kertoi Rainis ja Aspazijaeli RA-museoiden historiasta, miten jokainen sukupolvi on löytänyt ne eri tavalla. Miehitysaikoina museot olivat paikkoja, joissa saattoi muistella aikaa ennen miehitystä ja varhaisia itsenäistymispyrkimyksiä Venäjän vallan aikana. 2010-luvulla tapahtunut RA-museoiden uudistaminen on tapahtunut 85 % EU-rahoituksella ja loput Latvian valtion rahoittamana.  

Konferenssissa Jurmalassa oli myös keskusteluryhmä teemalla ”The Shadow of the Personality and the Museum”. Johtavaksi keskustelunaiheeksi tuli II maailmansodan jälkeisen ajan runoilijoiden ja kirjailijoiden kytkökset sen ajan viralliseen hallintoon sekä suhde KGB:hen esimerkiksi ilmiantajina, ja miten asiaa voidaan käsitellä nykyajassa museokävijöiden kanssa. Ladislav Šery Prahasta määritteli seuraavana päivänä omassa luennossaan käsitteen ”traumafilic view”, joka on vallalla jälkikommunistissa maissa. Traumafiliassa hyväksytään se, mitä on tapahtunut ihmisille ja instituutioille. Jälkimmäisten kuten museoiden avulla voidaan yhteiset traumat avata ja käsitellä. Rainis ja Aspazija-museoiden viehätys perustuu etäännyttämiseen, valtiolliset ja vapauden asiat siirtyvät kauemmaksi menneisyyteen. Kirjailijat voi nähdä sankareina, oikeiden asioiden puolestapuhujina, vaikka omana aikanaan heidät pyrittiin vaientamaan ja karkottamaan. Näissä kirjailijoissa ei myöskään ole mitään problemaattista suhteessa miehitysaikaan Neuvostoliiton tai saksalaisten aikana.

 

Vertailua Rainis & Aspazija -runoilijaparin ja J. H. Erkon välillä

Ajallisesti Rainis ja Aspazija ovat lähellä myös suomalaista runoilijaa J. H. Erkkoa (1849–1906). Erkkohan jäi suomalaisessa kirjallisuushistoriassa vanhan ja uuden ajan väliin, romantikoksi ennen realismia. Rainis eliJanis Pliekšans(1865–1929) oli merkittävä latvialainen kirjoittaja ja poliitikko, runoilija Aspazijan puoliso.Aspazijaeli Emilija Lizete Rosenberga(1965–1943) oli runoilija, näytelmäkirjailija ja julkinen henkilö Latviassa. Molempia yhdisti poliittinen aktiivisuus 1890-luvulta alkaen – Aspazija oli myös ensimmäisiä feministejä. Rainis oli yhteiskunnallisesti aktiivinen ja joutui karkotetuksi parin avioitumisvuonna 1897 vuoteen 1903. Aspazija kannusti häntä kirjoittamaan runoja pitkien karkotusvuosien aikana. Myös runoilijoiden karkotuspaikkoihin on avattu museot, ensimmäiseen karkotuspaikkaan Slobodskiin Siperiaan sekä Aspazijan ja Rainiksen yhteiseen maanpakolaisuusvuosien 1906–20 pitkäaikaiseen kotipaikkaan Luganon Castagnolaan Sveitsiin. J. H. Erkkokin puhutteli omana aikanaan enemmän kuin nykypäivänä, ja hän oli eräänlainen äänitorvi uuden ajan aatteille naisen ja työväen asemasta aina kansalliseen itsenäisyyteen asti. Erkkoa ei koskaan karkotettu aatteidensa takia, mutta pitkät ulkomaanmatkat ja oleskelut myös Sveitsissä tai Ranskan Rivieralla olivat eräänlaista vapaaehtoista maanpakolaisuutta. Kaipaus kotimaahan oli varmaan yhtä aitoa kuin latvialaisella runoilijaparilla. 

LINKIT museoon Luganossa: 

http://www.archiviostoricolugano.ch/Museo-Rainis-Aspazija.html

http://memorialiemuzeji.lv/aktualitates/rainis-and-aspazijas-museum-opened-in-castagnola-switzerland/?lang=en

Neuvostoaikana Rainis ja Aspazija hyväksyttiin kansan yhteistä asiaa ajaneiden aatteiden takia, mikä mahdollisti myös museoiden perustamisen. Pariskunnan ajama Latvian itsenäisyyden asia oli problemaattista myöhemmin miehitysaikana. J. H. Erkko oli myös oman aikansa aatteiden puolestapuhuja ja Venäjästä irtaantumisen puolella. Hänen näytelmänsä ja kirjoituksensa kävivät läpi sensuurin, etenkin vuonna 1902 Kansallisteatterin kantaesityksenä ollut runonäytelmä Pohjolan häät. Sitä voi verrata vaikuttavuudeltaan Aspazijan Latvian muinaisaikaan liittyvään näytelmään Hopeahuntu, jonka eräs esitys syksyllä 1905 Latvian uudessa teatterissa keskeytyi väen lähtiessä osallistumaan vallankumoukseen kaduille. Näytelmä käsitteli teemoja yksilön ja valtion suhteista ja taiteilijan vastuusta kansakunnalle. Rainis osallistui vallankumousyritykseen suorempaan pitämällä puheita kokouksissa ja mielenosoituksissa. Vuoden 1905 lopulla pariskunta pakeni yhdessä Sveitsiin.

 

Kirjailijamuseoiden uudenlaisia ratkaisuja

Rainis ja Aspazija-museoissa oli päädytty yhdistämään alkuperäisaineistoa ajanmukaiseen teknisiä laitteita hyödyntävään esitystapaan. Norjalainen yliopistotutkija Thea Aarbakke luennoi aiheesta Present pasts in literary exhibitions, jossa hän pohti kahta case studya liittyen Sigrid Undsetin Bjorkebaek-kodin esineistöön ja Knut Hamsunin modernia arkkitehtuuria olevaan Hamsun Centerinnäyttelyyn. Undsetin työhuoneen alkuperäinen kirjoituskone saa paljon merkityksiä kirjailijan elämäkerran kautta, kirjoituskone kulki kirjailijan mukana pakolaisvuodet II maailmansodan aikana New Yorkissa. Samalla tavalla Jurmalan RA-museon seinällä oleva kello sisälsi merkityksiä, koska Aspazija piilotti sinne Rainiksen kirjeitä karkotusvuosina. Hamsun-keskuksessa kirjailijan lapsuus saadaan projisoitua tähän päivään aidon lapsuusajan koulupulpetin avulla. Etenkin Hamsunin kohdalla syntyy postmoderni kontekstuaalinen viitekehys. Aarbakke toivoo museoiden etääntyvän pois mausoleumi- tai depository-ajattelusta. Hamsun-keskuksessa oli lähdetty myös kirjailijalle tärkeästä luontosuhteesta ja saatu luontoa tuoduksi museoon sisälle näyttelytilaan tai osaksi talon arkkitehtuuria. Tulevaisuudessa on Aarbakken mukaan tapahtumassa muutos kokoelmapohjaisesta ajattelusta kohti ideapohjaisia päätelmiä museossa. Tämä oli toteutunut Hamsun-keskuksessa, mutta hyvin myös Rainiksen lapsuuskodin museossa Tadenavassa.

 

LINKKI Rainiksen ja Aspazijan merkitykseen latvialaisille tänään:

http://www.latvia.eu/mindpower-meet-rainis-and-aspazija#modal-video-2878

 Selfie Art Nouveau keskuksessa Riikassa

Selfie Art Nouveau keskuksessa Riikassa

 Aspazijan hahmo kesäkodin kuistilla Dubultissa

Aspazijan hahmo kesäkodin kuistilla Dubultissa

ICOM ICLCM Personality and Time in the Museum Exhibition

konferenssi Riikassa ja Jurmalassa 3.–7. elokuuta 2018

Päivi Ahdeoja-Määttä, näyttelyamanuenssi, Tuusulan taidemuseo

ICOM Finland