Konsta Nikkanen
Tässä tekstissä käsittelen Dubaissa järjestetyn ICOM:n yleiskonferenssin säilytystiloja koskeneita esityksiä ja ekskursioita. Konferenssissa olisi ollut hyvin paljon muutakin mielenkiintoista, mutta johonkin pitää nyt keskittyä!
Louvre Abu Dhabin näyttelytiloja
Tänä vuonna toimintansa aloitti uusi kansainvälinen komitea ICOM Storage kokoelmansäilytyksen kanssa työskentelevien museoammattilaisten kansainväliseksi foorumiksi: Dubain konferenssissa sen sessiot pidettiin torstaina 13.11. yhdessä ICAMT:in (International Committee for Architecture and Museum Techniques) kanssa. Käyn läpi tiivistetysti muutamia mieleen jääneitä puheenvuoroja.
Genovan yliopiston Istituto Italiano di Tecnologia esitteli robotin hoitamaa täysautomatisoitua museosäilytystilaa. Tämä ei ollut ainoa esitys, joka käsitteli jotenkin kokoelmien käsittelyn automatisointia, ja jollain tasolla tämä tulee varmasti olemaan tulevaisuudessa yleistyvä asia. Demovideolla italialaisten teloilla kulkeva prototyyppirobotti keräili itsenäisesti tarttumaelimellään esinelaatikoita (pieniä) robotin “selässä” olevaan hyllykköön, kuljetti museoesineet kuvaukseen, 3D-skannaukseen, ja takaisin säilytykseen. Tämän tyylisen ratkaisun voisi tulevaisuudessa kuvitella sopivan suuriin arkeologisiin kokoelmiin, joissa on hyvin suuri määrä pieniä esineitä identtisissä säilytysrasioissa – sitten heti, jos kokoelmissa olisi vähänkin vaihtelua, pitäisi tietenkin olla liuta erikokoisia robotteja.
Videosta, jolla robotti kävi täysin itsenäisesti keräilemässä museoesineitä hytkyen hieman Alepa-robotin tyyliin, tuli itselleni hetkittäin mieleen aloitus Mr. Bean – henkiselle katastrofielokuvalle, jossa robotti jätetään itsekseen huolehtimaan museon kokoelmista ja sitten kaikki menee kauhealla tavalla pieleen. Ehkä tämä oli vain omaa ennakkoluuloisuutta, ja joka tapauksessa, kokoelmarobotti tuskin tulee ihan lähivuosina viemään omaa työtäni. Tutustuessani IIT:n tutkimukseen tarkemmin myöhemmin, huomasin että sama instituutti oli kokeillut myös museo-opasrobottia Torinon Palazzo Madamassa!
Robotti poimii museoesineitä
Yaomin Luon, Feng Zhaon ja Hui Zhangin puheenvuorossa “Crossing Boundaries in Museum Storage: A Case Study of Zhejiang University’s Industry-Academia-Research Collaboration in China” Zhejiangin yliopiston edustajat puolestaan esittelivät tiivistä yhteistyötä yliopiston ja yritysmaailman välillä: Kiinassa aika tavallista, ymmärtääkseni.
Museologian ja arkeologian opiskelijoiden käytössä yliopistolla on kokonainen moderni museotekninen säilytystila, jonka oli toimittanut alan yritys ja yhteistyökumppani, ja jonka ratkaisut oli kehitetty yhdessä teollisuuden, yliopiston oman arkeologisen museon ja opiskelijoiden kesken. Zhejiangin yliopiston arkeologinen museo ZJUMAA on Kiinan ensimmäinen opetusmuseo, minulle kerrottiin. Yliopistolla oli myös konferenssin yhteydessä pidetyillä museomessuilla oma esittelypiste yhdessä säilytystilat toteuttaneen Ningbo Bangda Groupin kanssa.
Kiinalaistenkin esitelmässä sivuttiin robotiikan käyttöä kokoelmien käsittelyssä, mutta pääpaino oli perinteisemmillä säilytysratkaisuilla, olosuhdehallinnalla ja turvallisuusjärjestelmillä. Yliopiston museologian ja arkeologian opiskelijat pääsivät jo opintojensa aikana paitsi työskentelemään modernien säilytys- ja olosuhdehallintajärjestelmien kanssa ja pystyivät myös kehittämään kaupallisia järjestelmiä paremmiksi.
Itse esitelmän täydennykseksi messuosastolta sai oikein kiinnostavan esittelyn innokkailta nuorilta opiskelijoilta: Zhejiangin yliopisto oli tuonut konfrenssiin ison liudan opiskelijoita, joiden päävastuulla myös esitysten pitäminen oli.
Virkistävin esityksistä oli Theofanis Karafotiasin ja Cecilia Wintersin (Getty Conservation Institute) “From Universal Standards to Contextual Solutions: Redefining Sustainable Environmental Management for Museums”.
Teema oli minulle tuttu jo ennalta, mutta sessioiden loppupuolella ja useiden hyvin teknistenja mahdollisimman kontrolloiduista säilytystiloista luennoivien esitysten jälkeen oli hauska kuunnella filosofisempaa ja kriittisempää puhetta museosäilytyksestä. Puheenvuoro käsitteli museoesineiden säilytystä periaatteellisella tasolla, alkaen kysymyksestä Kuinka pitkä aika on pitkä aika? Yksi puhujien pääteeseistä oli että pelkkien jäykkien olosuhdekriteerien sijasta säilytysratkaisujen tulisi lähteä kokonaisvaltaisesta riskiarvioista.
Perinteiset säilytystilojen olosuhdekriteerit (lämpötila- ja ilmankosteusarvot) saivat kriittisen käsittelyn. Esittelijät huomauttivat, että vaikka nämä luotiin aikoinaan suosituksiksi, niitä on sittemmin usein pidetty standardina, kulmakivenä kokoelmien ammattimaiselle säilyttämiselle. Samoin pohdittiin ristiriitoja kestävyyden ja ekologisuuden tavoitteiden sekä raskaiden teknisten olosuhdejärjestelmien rakentamisen ja ylläpitämisen välillä.
Paitsi ekologisina, säilytyskriteerejä voi ajatella myös yhteiskunnallisena kysymyksenä: oli hyvä saada muistutus siitä, että luotiin aikoinaan eurooppalaiseen ilmastoon, ja jos niiden ylläpitäminen on usein vaikeaa tai kallista täällä, ne ovat usein täysin mahdottomia saavuttaa lämpimämmän ilmaston maissa. Tai että yleensäkään säilytyskriteerit ja niiden uudelleenarviointi ei ole vain tekninen asia, vaan myös sosiaalinen kysymys museomaailman sisällä: kun vuosikymmeniä on tavoiteltu tiukkoja raja-arvoja ja sidottu museoammattimaisuus niiden toteutumiseen.
Vierailu Louvre Abu Dhabiin 15.11.
Kolmen varsinaisen konferenssipäivän jälkeen lauantaina 15.11. oli vuorossa kansainvälisten komiteoiden ekskursiopäivä, ja ICAMT:in vierailu suuntautui Abu Dhabin uusiin, prameisiin museokohteisiin. Valtaosa päivästä vietettiin Louvre Abu Dhabissa, jossa pääsimme erittäin kattavalle kokoelmatilojen kierrokselle. Siellä ei tietenkään saanut ottaa valokuvia, joten tässä postauksessa on tyytyminen ulkokuviin hyvin näyttävää arkkitehtuuria edustavasta (mutta silti sisätiloiltaan melko inhimillisestä) Louvresta.
Louvre Abu Dhabi ulkoa
“Tietyissä piireissä” (suomalaiset museomestarit) on perinteenä kokoelmatilavierailujen yhteydessä matkustella museoiden tavarahisseillä, vertailla niiden suorituskykyä ja ottaa ryhmäkuvia niissä. Louvre Abu Dhabin 10 tonnin ja 130 hengen hissi veti nyt odotetusti voiton kaikista Suomen museoiden tavarahisseistä. Tämänkokoisia hissejä talossa oli tietenkin kaksi.
Museon kokoelmatilat sijaitsevat talon alemmissa kerroksissa, suoraan näyttely- ja yleisötilojen alla. Huolto tapahtuu pohjakerroksista, ja esinetiloista on puolestaan suora hissiyhteys näyttelyihin. Heti pohjakerroksen huoltoreitin sisäänajosta alkaen museossa on erilliset reitit ja erilliset lastauslaiturit museoesineille ja muulle huollolle: siis niin, että missään tilanteessa kahvilan pakastecroissantit eivät viettäisi mitään aikaa samoissa tiloissa museo-objektien kanssa.
Museoesineiden vastaanottotiloista reitti haarautuu puolestaan heti kahtia pitkäaikaissäilytykseen sekä konservointiin (tai karanteeniin) tai suoraan näyttelyyn suuntaaville kuljetuksille, niin, että eri prosesseille on omat käytävät ja omat hissit.
Louvre Abu Dhabi sijaitsee osittain keinotekoisella saarella, kuten useat muutkin korkean profiilin museot siellä: rakennus on rantaviivassa, käytännössä meriveden ympäröimä ja sen alimmat kerrokset ovat merenpinnan alapuolella. Kuulemma kaikki kokoelmasäilytystilat olivat kyllä merenpinnan yläpuolella, mutta vain hieman: tämä tietenkin herätti kulmakarvojen kohottelua, että kuinka pitkään? Kuulemma rakennus oli rakennettu kestämään rankatkin myrskyt.
KUVA: Sisäkansi Louvre
Kuvateksti: Louvren metallisen katottokuvun varjossa oli vilpoisaa oleskelutilaa
Kokoelmatiloissa pisti silmään se, että toisin kuin useimmissa museoissa, säilytystila ei ollut täynnä vaan tilaa oli vielä runsaasti: kokoelmat olivat vasta alku. Mainittakoon, että ranskalaisten ehtoihin Louvre-konseptin laajentamiselle Yhdistyneisiin Arabiemiraatteihin oli kuulunut se, että näyttelytilojen lisäksi samaan yhteyteen pitää rakentaa täydet säilytys- ja konservointitilat, jotka täyttävät Ranskan lain vaatimukset: Abu Dhabilaiset olivat tietenkin sitten rakentaneet kaikki tilat niin, että ne ylittivät nämä kriteerit kirkkaasti. Ja kyseessä tosiaan oli oikea museo, joka myös koulutti jatkuvasti uutta henkilökuntaa paikallisista. Museon kokoelma oli perustettaessa ollut täysin Ranskan Louvren pitkäaikaislainoihin perustuva, mutta nyt kokoelmien kartuttamisen myötä oltiin jo lähempänä 50–50 suhdetta omien kokoelmien ja lainattujen välillä.
Jos Louvressa ei saanut ottaa valokuvia kokoelmatiloissa, vielä keskeneräisessä naapurimuseossa (jossa myös vierailimme ICAMT:in ryhmän kanssa) kuvauskiellon lisäksi meidät laitettiin suoraan allekirjoittamaan vaitiolosopimus, NDA. Niinpä en nyt kuvaile tässä Abu Dhabin Luonnontieteellisessa museossa käyntiä, vaikka tämän tekstin julkaisuun mennessä museo on jo kyllä avattu. Saimme luvan kertoa, että siellä voi nähdä upeita asioita ja voin vahvistaa, että ainakin dinosaurusintoilijoille kyseessä on ainutlaatuisen hieno kohde.
Luonnontieteellinen museo valmistuu kovaa vauhtia, ulkona lukemattomat työläiset vetävät kasteluletkua ja istuttavat viherkasveja
Kirjoittaja:
Konsta Nikkanen
Museomestari
Espoon kaupunginmuseo
Jäsen: Suomen museotekniset ry, EXARC, ICOM Suomi