Nina Robbins
ICOMin yleiskonferenssin no 27 teema Dubaissa oli The Future of Museums in Rapidly Changing
Communities, joka sopi mutkattomasti kaupungin arkkitehtoniseen identiteettiin. Voi olla, että
mikään muu kaupunki ei ole niin järisyttävästi jatkuvan muutoksen ja hiekka-aavikkoa valtaavan
rakentamisen kourissa kuin Dubai. Kuulimme tämän myös kaupungissa toimivilta usein: ”kun tulet
tänne takaisin, niin kaikki on jo eri näköistä.”
Dubai on Yhdistyneiden arabiemiraattien (UAE) suurin kaupunki. Asukkaita Emiraateissa on lähes
viisi miljoonaa, joista noin 16%:lla on maan kansalaisuus. Dubain emiiri ja hallitsija on sheikki
Mohammed bin Rašid Al Maktoum (s. 1949), ja hänen hallitsijan identiteettinsä oli
kaupunkikuvassa hyvin näkyvä. Kaupunki on rakentunut paljolti kaupallisuuden varaan, jolloin
konferenssiteeman ajatus ”nopeasti muuttuvista yhteisöistä” voidaan ymmärtää usealla eri tavalla.
ICOMin konferenssi järjestettiin ensimmäistä kertaa arabimaissa. Konferenssin järjestelyt World
Trade Centerissä (WTR) toimivat hyvin, vaikka osallistujia oli lähes 4 500. Hotelli sijaitsi lähellä,
ruoka oli hyvää ja vaikka päälavan paikallisia puhujia ja heidän turvamiehiään sai aika ajoin odotella
hyvinkin kauan, niin pääsalin muhea musiikkitunnus ja ohjelman ”seremoniamestari” pitivät
yleisön valppaina.
WTC:hen rakennettu kokonaisuus noudatti jo aikaisemmista konferensseista tuttua muotoa.
Aamupäivällä pidettiin suuren lavan esiintymiset, jonka jälkeen osallistujat jalkautuivat ICOMin
alajärjestöjen sessioihin. Oma esitelmäni Mari Viita-ahon kanssa liittyi tutkimukseemme
suomalaisista kotimuseoista. Pidimme esitelmän Demhistin sessiossa keskiviikkona. Session
kasvavana huomiona oli, että toimimme kaikki hyvin paljon samankaltaisten haasteiden parissa
riippumatta siitä, missä päin maailmaa kotimuseo toimii. Jatkoa ajatellen tuli mieleeni, että
tekemämme identiteettitutkimus voisi näin ollen hyödyntää muitakin.
Muista sessioista erityisesti kaksi jäivät mieleeni, koska niiden reflektoimaa tietovarantoa käytin
aikanaan omassa väitöskirjassani vuosina 2010–2016, ja voin nyt jalostaa sessioiden tietoa
edelleen omille opiskelijoilleni. Carol Scottin mentorointityöpajasta sain idean, jota voin soveltaa ja
jatkokehittää konservoinnin maisteriryhmälle. Työpajassa suunnittelimme, kuinka takaamme
museoiden tulevaisuutta (Future Proofing Museums – Strategic Planning in an Uncertain World).
Steven Weil Memorial Lecturen sisältö käsitteli tällä kertaa museotilannetta USAssa ja erityisesti
Smithsonian Institutionin suhdettaa maan nykyhallintoon. Luennoitsija puhui kattavasti ja
tutkimukseen viitaten siitä, minkälaisia poliittisia toimijoita museot ovat ja miten luottamus
museoinstituutioon rakentuu.
Kolmas kiinnostava sessio käsitteli ICOMin museoeettisten sääntöjen uudistustyötä The Revision of
the ICOM Code of Ethics for Museums, jota on tehty vuodesta 2020 lähtien. Uudistusprosessi on
noudattanut samanlaista rakennetta, kuin aikanaan 2019–2022 tehty museomääritelmän uudistus.
Viiden vuoden aikana on järjestetty useita tilaisuuksia, joiden aikana uudistusta on ollut
mahdollista kommentoida. Dubain konferenssissa esiteltiin tuloksia ja muistutettiin osallistujia, että
eettsten sääntöjen sektori on alati muuttuva ja päivitystä kaipaava museotyön alue. Työ siis jatkuu
vielä. Kuvat etiikkatyöryhmän pyöreänpöydän session esitelmästä.
Konferenssissa oli myös messualue, jossa saattoi tutustua alan kaupallisiin toimijoihin, mutta myös
joihinkin kulttuurikohteisiin. Erityisesti Hasenkampin mukautuva taidekuljetuslaatikko ja paikallinen
Talli- kirjonta kiinnostivat.
Konferenssiohjelma oli hyvin intensiivinen ja toimintaa tarjottiin aamu kahdeksasta aina lähes ilta
yhdeksään asti. Dubai itsessään on kaupunki, joka ei nähtävästi juuri nuku. Useat tahot olivat auki
joko ilta kymmeneen tai puoleen yöhön. Humanistisen konferenssin tapahtumakaupunkina Dubai
oli hieman häkellyttävä, ja erityisesti kokoelmatyöhön kiinnittyvän museoammattilaisen silmin ehkä
hieman uuvuttavakin. Museokohteet olivat laajalti rekonstruktioita tai tapahtumakeskusten
kaltaisia paikkoja, eivät niinkään alkuperäisiä kokoelmia säilyttäviä tahoja.
Yksi todella mieleenpainuva esine-energiahetki kuitenkin tapahtui yhden autenttisen ja originaalin
esineen kohdalla, kun teimme Demhistin ryhmässä vierailun paikalliseen kirjastoon. Mohammed
bin Rashid Libraryn kokoelmissa on vuoden 1568 painos Giorgio Vasarin taiteilijaelämäkerrasta (Le
vite de più eccellenti pittori, scultori, e architettori). Aikaisemmin olin tutustunut joko vuoden
1550 tai tähän laajennettuun 1568 painokseen ainoastaan digiversioina.
Viimeisen päivän ekskursiot suuntautuivat useaan eri kohteeseen. Osallistuin Al Ainin keitaalle
suuntautuvaan retkeen, jossa saatoimme vaihtaa viikon kokemuksia ja tuntemuksia. Tällöin kävi
ilmi, että maailmamme on erilaisuuksistaan huolimatta yhteinen ja museoammattilaiset jakavat
yhteisesti huolta kulttuuriperinnöstämme. Oli antoisaa tavata useita kollegoita ympäri maailmaa ja
vaihtaa ajatuksia, ehkä tuoda tuliaisina kansainvälinen kotimuseotapaaminen Suomeenkin.
Kuva: Maailma Paolo Petrinin silmin, Napoli, 1700.
Blogi: Nina Robbins, museologian dosentti, taidekonservaattori, lehtori/Metropolia ammattikorkeakoulu