Mitä oikeastaan on demokraattinen kokoelmatyö? – Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Esimerkkeinä pakolaisuuden ja terrorismin nykydokumentointi.

ICOM COMCOL:n (nykydokumentoinnin ja kokoelmatyön komitea) vuoden 2017 konferenssin teema (Umeå 5.12.-8.12.) oli ”Guardians of contemporary collecting and collections – Working with (contested) collections”. Neljä päivää kestäneen konferenssin aikana monenlaisia aihekokonaisuuksia läpileikkaavaksi kysymykseksi nousi kokoelmatyön demokraattisuus ja kysymys siitä, mikä oikeastaan on demokraattinen kokoelma. Aiheesta myös keskusteltiin vilkkaasti pitkien konferenssipäivien aikana, kun yli 90 museoammattilaista Aasiasta, Afrikasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopan eri osista toi esille hyvin moninaisia näkemyksiä kokoelmatyöstä ja sen demokraattisuudesta tai poliittisuudesta.

Miten kokoelmatyö ja erityisesti nykyhetken dokumentointi voi olla demokraattista, onko se mahdollista tai edes tavoiteltavaa? Itse jäin konferenssin jälkeen miettimään tätä teemaa eniten konferenssin aikana kuultujen pakolaisuutta ja terrori-iskujen nykydokumentointia käsitelleiden puheenvuorojen kautta.